Aamulla hykertelin tohkeissani, kun laittelin reppua kuntoon. Pakkasin mukaan aurinkovoidetta hierottuani sitä ensin naamaan ja käsivarsiin. Koetin miettiä, mitä kaikkea on aiemmin tarvinnut, koska nyt piti pakkaaminen aloittaa aivan tyhjästä repusta. Lisävaatetta en tohtinut edes ajatella, sillä lämpötila kohoaisi melkein 25 asteeseen, otin kumminkin ohuen takin mukaan suojaamaan auringolta ihoa. Vettä, eväät ja pakolliset varusteet (ensiaputarvikkeet, kompassi ym.) sisältävä reppu painoi 6,4 kiloa, ei paha lainkaan.
Matkaksi oli ilmoitettu vain 13 km ja korkeuseroksi 400 metriä, helppo homma. Askel kevyenä siellä kulkisin, iloisena ja reippaana auringosta nauttien. PAITSI, etten ollut ymmärtänyt tarkistaa etukäteen paikkaa, jonne vaellus suuntautuu. Puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen olimme vajaan 2 kilometrin korkeudessa, josta vaellus siis vasta alkoi. Lämpötila auton mittarissa näytti 10 astetta ja pohjoisesta tuuli puuskissa 30-40 kilometrin tuntivauhdilla. Sisukkaasti vaan reppu selkään, kyllähän aurinko pian alkaa lämmittää, turha sitä ohutta takkiakaan on vielä kiskoa repusta, hiki tulee vaan kävellessä, Tässä vaiheessa vielä luulin niin...
Iho kananlihalla katselin, kun osa porukasta veti lämmintä takkia niskaan ja varustautui pipoin ja hanskoin, olipa muutamalla kaulaliinakin lämmikkeenä. PAITSI mulla. Lohduttauduin ajatuksella, etten ollut ainoa väärinymmärtäjä. Meistä 36 osallistujasta varmaan viidellä oli shortsit ja t-paita fiilis. Jopa hekin, jotka olivat asiallisesti pukeutuneet valittivat kylmyyttä. Ensimmäisen puolikkaan matkasta kävelin sisukkaasti t-paidassa miettien Suomen kesää (samanlaiset olosuhteet) ja mahdollista tulevaa flunssaa.
Siellä minä sitten istuin t-paidassa ja shortseissa, lounastauolla muiden kanssa, hytisin kylmästä ja kiittelin itseäni onnistuneesta asuvalinnasta! Valmistettuani evääksi kalasalaattia olin pakannut sen varmuuden vuoksi kylmäpatruunoiden kanssa pieneen eväskylmälaukkuun, jottei helteessä pilalle menisi... Samalla logiikalla en tällä kertaa ottanut termariin kahvia, kuka sitä nyt kuumalla ilmalla joisi. Sen sijaan latasin vesisäiliööni 2 litraa kylmää vettä ja epäröin vielä, että mahtaakohan se riittää. Ruoka ei oikein maistunut, vettäkään ei tullut juuri juotua, kun ei ehtinyt hikoilla, sen verran pohjantuuli vilvoitti matkalaisia.
Tauolla kaivelin repusta takin päälle, hiukan se lämmitti. Loppumatkalla pystyin jo nauttimaan vaelluksesta, keräsimme sieniä (taas!) ja saavuttuamme autolle, pystyin jo hymyilemään kokemukselle takki päällä istuessa ja auton lämmöstä nauttiessa. Luulisin tämän muiston pysyvän jonkun aikaa otsalohkossa!
P.S. Lämpömittari näytti 12 astetta autolle palattuamme 16 km myöhemmin iltapäivällä klo 15 maissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti