Pizzapiknik merenrannalla

Aikaa on vierähtänyt siitä, kun viimeksi olimme käyneet piknikillä. Extempore-idea pizzan nauttimisesta meren äärellä sai hienot puitteet. Ranta oli tyhjä muista kulkijoista. Tosin likat eivät tykänneet yhtään, kun joutuivat odottamaan kävelylle lähtöä, sillä poikkeuksellisesti söimme ensin pizzan kuumana ja vasta sen jälkeen vatsa täynnä lähdimme rauhalliselle kävelylle L'Agly-joen varteen. Rauhallinen kävely oli oikein mukavaa jälkihoitoa aamun rivakan sauvakävelylenkin jälkeen.

Koska tuulta ei ollut lainkaan, auringossa oli miellyttävä tallustella. Lissulla vauhtia olisi tietty riittänyt vauhdikkaampaankin menoon, sillä oli vähän tylsää, kun mamma ei tänään jaksanut sen kanssa leikkiä. Puolitoista tuntia vierähti lenkillä ja ähky olokin helpottui, leppoisa kävely oli vaihteeksi mukavaa. Tuumailtiin tässä lämpötilassa perhosten lentoa katsellessa, että sää on kuin Suomessa kesäkuussa :).

Ei hassummat näkymät piknikpaikalla.

Mukaan ei muistunut minkäänlaista teräasetta,
mutta nälkä neuvoi repimään sopivat palaset.

Vähän tympeetä... onneksi likat saivat sentään maistiaisia.

Reijo halusi ottaa myös jälkkäripizzan, kun sellainen oli mahdollista.
Nutellaa, ananasta ja kookoshiutaleita. Kumpikaan ei jaksanut sitä
maistella. Reijon makuraati kertoi päiväkahvilla kotona testauksen
jälkeen, että jälkkäri olisi saanut olla makeampi.

Vaihtevaa maastoa.

Ei ollut ruuhkaa kävelytielläkään. Tosin, oli lounasaika.

L'Agly-joki pilkotteli pusikon välistä.

Tätä kasvia ihmeteltiin. Reijo veikkasi aloeveraksi.

Ihana mäntymetsä.

Tyyni vedenpinta -kesä!

Ikäänkuin viljelysmaata, siis jotain muuta kuin viiniä?
Kynnös ei kertonut, mitä lajia tässä oli kasvatettu.

Kuvassa näkyvä kannas on usein vedenpeitossa. Harvinaista kyllä,
nyt olisi päässyt ylittämällä sen Torreillesista Barcaresiin.
Ei menty kokeilemaan...