Montserrat

Aamulla lähdimme aamiaisen jälkeen ajelemaan Montserratin vuorelle (linkki). Olimme tutkineet netistä tietoa luostarista etukäteen ja päätyneet valitsemaan köysiratavaunun noustaksemme vuorelle ylös. Päästäkseen vuorella sijaitsevaan luostariin voi valita neljästä vaihtoehdosta:

1. ajaa autolla ylös saakka

2. mennä junalla (cremallera), matka kestää 20 min ja autolle on ilmainen parkkipaikka juna-asemalla

3. kiikkua köysiradalla kulkevassa vaunussa viisi minuuttia, tosin lähtöpaikkaa on hankalaa löytää

4. kiivetä sinne kävellen, vaellusreitit ovat ilmeisen selkeät

Olimme tallentaneet osoitteet navigaattoriin ja luottavaisin mielin suuntasimme Montserratiin. Koska navigaattorimme haluaa aiheuttaa meille elämään vähän jännitystä (tehnyt sitä aiemminkin), ajelimme Montserratin pikkuisen kylän/kaupungin kapeilla kujilla sydän läpättäen katujen käydessä ahtaammiksi koko ajan. Lopulta annoimme periksi, kun emme löytäneet köysiratavaunun lähtöpaikkaa ja menimme junalla. Juna-asemalle oli selvät opastukset.

Päästyämme perille luostarivuorelle katselimme vähän aikaa ympärillemme ja mietimme, mistä aloittaa. Lähdimme katedraalin suuntaan vaistomaisesti, mutta siellä oli parhaillaan munkkien hartausmenot käynnissä ja se oli suljettu yleisöltä ajalla klo 10.30-12.00. (muistaakseni) Emme siihen kauaksi jääneet harmittelemaan vaan jatkoimme kiertelyä, kunnes Reijo äkkäsi aivan huipulle menevän radan. Sinne siis! Mies, jolla on korkean paikan kammo? 

Löysimme aseman, josta pääsee lyhyen junamatkan jälkeen vuoren laelle. Sieltä avautuivatkin huikeat maisemat, joten ihan turhaan emme siellä poikenneet. 

Aika loppui kesken täälläkin, mutta päätimme, että joskus tänne voisi poiketa siten, että ottaisi hotellihuoneen täältä ylhäältä vuorelta. Mielenkiintoinen paikka kerrassaan ja vaatisi koko päivän aikaa tutustua luostariin ja ympäristöön. Suosittelen (linkki)! 

Maisemia junasta.

Kylä alhaalla tosi pienenä.

Upeita nuo kivipaadet.

Lisää kivipaasia ympäristössä.

Luostarin pihalta oli upeat näkymät ympäristöön.

Sisäpihalla.

Sytytimme kynttilän, kun emme päässeet katedraaliin.

Tuossa keskellä näkyy se rata, jota pitkin pääsi huipulle.

Ano 1563, muutama vuosi sitten...

Luostarin pihaa.

Vaellusreitit vuorella

Valtavia turistiryhmiä tutustumassa paikkaan.

Huipulle lähtöä odotellaan, juna tulossa hakemaan.

Tässä kuva junan kyydistä.

Toinen juna alas menossa. Ohituskohdassa kaksi raidetta.

Luostarinpiha näyttää niin pieneltä.

Vaellusopasteet.

Oikein kunnon polut vaeltajille tässä kohtaa.

Maisemat ylhäältä henkeä salpaavat!

Kukkasia vuoren laella.

Korkealla.

Komeat on huiput.

Jylhää maisemaa.

Alas luostariin matka kävellen kestää n. 40 min.

Pudotus.

Junarata.

Takaisin luostarin pihalla, maisemat hienot täältäkin!

Kuvassa näkyy pieni keltainen köysiratasvaunu, jos oikein tihrustaa.

Tällä junalla pääsi halutessaan alemmas rinteeseen.