Mitä pitää ottaa huomioon, kun lähtee (kolmea kuukautta) pidemmäksi aikaa reissuun?

Luetteloimani asiat eivät ole mitenkään tärkeysjärjestyksessä ja olisin kiitollinen, jos joku huomaa puutoksia tai asiavirheitä ja laittaa mulle viestiä, niin lisätään/korjataan listaan.

VAKUUTUKSET:
Matkavakuutus on voimassa vain 90 vrk normaalisti. Saimme pidennettyä omaamme maksamalla lisämaksun. Teki n. 50 euroa/kk lisää, hirvittävä hinta, muttei ilmankaan uskalla olla...
Koirien vakuutukset ovat voimassa yleensä vain Pohjoismaissa, otimme "ulkomaan"laajennuksen niiden vakuutuksiin, joten nyt se on voimassa koko Euroopassa.
Autolle tarvittiin samoin vakuutusturvaan lisämaksua, valitettavasti en enää muista oliko se oleskelun pituudesta vai ulkomailla oleskelusta johtuva. Tilasimme samalla kansainvälisen todistuksen (ns. Vihreä kortti) voimassa olevasta liikennevakuutuksesta. Todistus on ilmainen.

LÄÄKKEET:
Hyvissä ajoin pyysin lääkkeilleni eurooppalaisen reseptin, jolla tarvittaessa saan ostaa lisälääkettä sen kolmen kuukauden satsin lisäksi, jonka voi kotomaasta lunastaa.

POSTI:
Maksamalla postin kääntämisestä on toiveita saada alle 250 g painavia kirjeitä ja lähetyksiä tulemaan ulkomaillekin. Maksoimme 55 euroa 8 kuukauden pituisesta postin edelleenlähettämisestä ja osan postista joutui silti kukkien kastelijamme lähettämään perässä.
Tässä postin sivuilta:
Maksullisissa palveluissa (Muuttopostipalvelu ja Määräaikainen postin edelleenlähetys) ulkomaille edelleenlähetetään tavalliset 1. ja 2. luokan kirjelähetykset 250 grammaan asti.
Muut lähetykset palautetaan lähettäjille tai käsitellään perillesaamattomina.

AUTO, VARUSTEET JA KUNTO:
Yritimme huoltaa auton juuri ennen lähtöämme. Viime vuonna vaihdoimme kitkarenkaat alle, koska oli tiedossa, että tulomatka ajoittuu talvikeliin. Tänä vuonna meillä on kesärenkaat. Katsastusta emme voineet suorittaa ennen lähtöämme ja sen määräaika ehtii umpeutua ennen paluutamme. Todistamalla oleskelumme ulkomailla (esim. laivalipulla ja vuokrasopimuksella) voimme suorittaa katsastuksen palattuamme Suomeen ilman sanktioita. Tarkistimme kaikki muut varustukset (mm. huomioliivit on pakolliset), mutta emme tajunneet tarkistaa akkua, jonka vuoksi sitten jouduimmekin turvautumaan mm. tiepalveluun. Navigaattori on temppuillut tälläkin reissulla, joten Euroopan tiekartasto-kirja oli hyvä hankinta. Autoliiton sivuilta saa muita vinkkejä ulkomaan matkailuun. (linkki)
Auton käytöstä ulkomailla saa tietoa myös Trafin sivuilta. (linkki) Viime vuonna reittimme kulki Sveitsin halki, joten hankimme moottoritietarran Autoliitosta etukäteen, ei tarvinnut sitä enää myöhemmin muistella.

KOIRAT MADOTUS JA ROKOTUS (NYT MYÖS LEPTOSPIROOSI):
Koirien kanssa matkustaessa on madotukset ja säännöllinen valeluliuosten käyttö ohjelmassa joka kuukausi. Tällä kertaa ennätimme ottamaan niille myös leptospiroosirokotuksen, jossa vahvisterokotus annetaan 4 viikon kuluttua ensimmäisestä rokotuksesta.
Tässä koosteena tietopaketti:
"Lemmikkien kanssa matkusteltaessa Etelä-Euroopassa on useita asioita mitkä kannattaa huomioida. On tärkeä suojautua punkkien välittämiä tauteja vastaan (esimerkiksi erlichioosi, anaplasmoosi ja babesioosi) käyttämällä ihon pinnalle laitettavaa punkkisuoja-ainetta. Suurin osa punkkisuojalääkkeistä torjuu kirpputartunnalta, jota esiintyy Etelä-Euroopassa yleisesti, ja jotkut myös hietasääskiltä, jotka levittävät leishmanioosia. Edellä mainittujen lisäksi tulee suojautua sydänmatotartuntaa vastaan tableteilla tai ihon pinnalle annettavalla paikallisvaleluliuoksella. Etelä-Euroopassa esiintyy myös Leptospira–bakteerin aiheuttamaa munuaistulehdusta, joten rokotusta leptospiroosia vastaan suositellaan." /drmouse.fi

OMAT ROKOTUKSET:
Meillä ei enää ollut tänä vuonna ohjelmassa mitään, sillä viime vuoden puolella hoidimme sekä jäykkäkouristuksen että Etelä-Euroopassa suositeltavan hepatiitti-A:n kuntoon.(linkki) Tosin lääkärimme sanoi, että kannattaa samalla ottaa myös hepatiitti-B, kun Twinrixissä saisi molemmat ja voimassaolo riittäisi meidän eliniäksemme. Mikäpäs siinä ollessa, jos vaikka joskus eksyy eksoottisempiin maihin, niin ei sitten tarvitse erikseen rokotella.
Tarkista hyvissä ajoin rokotussuojasi, sillä esim. tämä hepatiitti annetaan n. puolen vuoden aikana. (Rokotussarja sisältää kolme annosta, joista toinen annetaan kuukauden kuluttua ensimmäisestä ja kolmas kuuden kuukauden kuluttua ensimmäisestä rokotuksesta. /tohtori.fi)

KELA:
Mikäli oleskelu ulkomailla kestää yli 3 kk, on tehtävä ilmoitus Kelaan. (linkki)


Tuleekos teille muita huomioon otettavia asioita? Päivitän tätä myöhemmin, mikäli jotain tulee vielä mieleen tai saan teiltä palautetta.

Les Toques Blanches du Roussillon, L'Horizon

Jottei elämä täällä olisi liian joutilasta, pitää keksiä välillä jotain aktiviteettia, kuten syöminen :D! Hyvä tekosyy päästä kokeilemaan uusia erilaisia ravintoloita, on aloittaa "ravintolakriitikon" ura ;), harrastus miellyttävämmästä päästä... Turistitoimistosta opastettiin meitä tutustumaan Tötteröhattujen (kuten valkoista korkeaa kokinhattua nimitän) ravintoloihin (linkki) ja niinpä aloitimme epävirallisen urakkamme ravintolasta nimeltään L'Horizon, Canet en Roussillonissa.

Odotukset olivat korkealla menomatkalla, sillä ravintola sijaitsi neljän tähden kylpylähotellissa, jonka olimme nähneet ulkopuolelta monesti matkallamme St Cyprieniin. Olin varannut meille pöydän aiemmin päivällä ja vastaanotto saavuttuamme oli kuin kuninkaallisilla, sillä henkilökunta seisoi rivissä tervehtimässä ja toivottamassa tervetulleeksi heti sisääntulon jälkeen, kun hovimestari ohjasi meidät ikkunapöytäämme. Heillä ei ilmeisesti vielä ollut muita asiakkaita...

Tilasimme molemmat aperitiivimme ja tutkimme innoissamme ruokalistaa. Ensivaikutelma listasta oli, ettei oikein tahtonut löytyä mitään "tätä-haluan-kokeilla-ehdottomasti"-elämystä, joten muutaman otsan rypistelyn jälkeen päädyimme molemmat testaamaan Menu Dégustationin, jossa oli neljä ruokalajia. Aperitiivit tuonut tarjoilija järjesti meille jo aluksi hauskan episodin, hän toi Reijon tilaaman oluen ja oli kävelemässä aivan tyytyväisenä shamppanjalasini kanssa pois, kun yskäisin ja kerroin, että tuo lasi on varmaan tarkoitettu minulle. Normaalit asiaankuuluvat pahoittelut hymyn kera ja minäkin sain aperitiivini :).

Tässä kuvina ateriamme, suluissa oma suurpiirteinen suomennokseni, ei välttämättä tarkka ja oikea. Amatööriravintolakriitikon ura voi alkaa...

Mise en bouche surprise (yllätyssuupala)

Tämä oli herkullinen tartar-kokemus. Olin iloisesti yllättynyt, sillä en ollut maistanut täällä Ranskassa koskaan tartar-pihviä. Koko ja maku sopiva minulle. Reijon mielipide: "söihän tuota" Hieno alku :)!

Escalope de Foie gras "Facon pot au feu" (hanhenmaksaa
valmistettu kuuluisan ranskalaisen lihapadan tapaan)

Ruuan raaka-aineet antoivat odottaa herkkua, mutta toisin kävi... Tämän ruokalajin olisi pitänyt olla kuuma, uskon niin, mutta valitettavasti saimme jäähtyneen annoksen eteemme. Liemi maistuisi huomattavasti paremmalta kuumana, varsinkin kun annoksessa oli jotain creme fraichen tapaista lisukkeena. Hanhenmaksa itsessään oli mielestäni aivan huippua. Harmillista, että kokonaisuus kärsi annoksen jäähtymisestä! Tietysti voisi lähteä sille annoksen palautuksen tielle, mutta tänään en sitä halunnut tehdä. Olen lukenut jostain toisesta blogista, että annoksen palautuskäytäntö kaikkine hässäköintineen pilaa illan tunnelman ja olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Tarjoilijoita pyöri kyllä lukuisa määrä salissa, meidän oma nuori tarjoilijamme oli tosin itsensä kanssa eksyksissä, joten en ihmettele, jos annokset ovat ehtineet jäähtyä. Reijo ikävöi enemmänkin hanhenmaksan menetettyä makua kuin annoksen lämpötilaa... Hänen mielestään hanhenmaksa maistui vetiseltä.

Pavé de Daurade Royale, Asperges Vertes émulsion litchi.
(Kultaotsa-ahvenen kyljyspala tarjoillaan vihreän parsan ja litchi-"kastikeen" kera
kuvassa kastiketta tarkoittaa ehkä? nuo pienet vaal.pun. tipsaukset)

Tässä vaiheessa kriitikolla alkoi olla jo hiki otsassa. Tämän annoksen olisi pitänyt olla Reijon mieleisin ruokalaji, mutta hän jätti melkein kokonaan sen syömättä. Ravintola mainostaa itseään seuraavasti: une cuisine castonomique et une carte diététique. Tarkoitti varmaan tässä annoksessa, että kala maistui höyrytettynä ilman suolaa juuri sille mille sen pitikin maistua. Minusta se maistui vetiseltä. Vertasin tätä liiaksi kypsytettyyn loheen ja oli tosi vaikea tajuta, että tämä oli meidän herkkukalaamme, jota aiemmin olemme ilolla syöneet eri ravintoloissa. Onneksi annos oli kuuma ja parsat syötäviä... "Lautanen" lisäsi tarjoilijalle haastetta, nestettä valui väkisinkin hänen päällensä (käsiliinasta ei tietoakaan)  ja hämmennys lisääntyi entisestään neitorukalla. Sanoinkin Reijolle, että taitaa olla ensimmäinen ilta tarjoilijana.

Médaillon de Veau, Pomme purée truffée aux morilles
(sisäfileen palanen korvasienillä maustetun perunasoseen kanssa)

Tämä taas oli minun odottamani ruokalaji ja olin erittäin tyytyväinen lihanpalasen kypsyyteen ja makuun. Perunasose oli liisterimäistä, mutta en olisi sitä kuitenkaan syönyt, joten se ei haitannut. Annos oli mielestäni yllättävän yksinkertainen. Reijo maisteli hiukan lihanpalastaan ja olisi muuten varmaan syönyt sen mielellään, mutta hänen vatsansa ei pidä varsinkaan punaisesta lihasta, joten minä lihansyöjänä uhrauduin ja herkuttelin loput hänen pihvin palasestaan. Koska kumpikaan emme koskeneet perunasoseeseemme, tuli tarjoilijallemme suuri hätä. Hän oikein tiedusteli, että mikäs nyt on kun ei muussi kelpaa :). Pakko harrastaa priorisointia, kun on näin monta ruokalajia.

Tästä kuvasta olisi tarkoitus näkyä lihan hieno kypsyysaste,
muttei se taida oikein onnistua... sinällään kaunis lautasen
pohjaväri estää lihan värin erottumisen.

Classique Douceur de Chocolat Noir
(klassinen herkku tummasta suklaasta)

Tämä oli illan paras ruokalaji. Molemmat olimme sitä mieltä, että kakku oli parempi kuin mitä normi suklaakakulta voisi odottaa. Se oli ikäänkuin yllättävän hyvää vai voiko suklaakakusta niin sanoa :)? Kaverina lusikassa oli jäätelöä (tai ehkä sorbettia), mutta en saanut selvää mitä lajia, saattoi olla mantelijäätelöä.

Kakku ansaitsee lähikuvan, niin herkullisen suussasulavaa se oli!

Jälkkärikahvit armanjakin kanssa nautimme terassilla ulkona
tähtitaivaan alla.

Tässä lista kahvin seuralaisista.

Tässä nauttimamme menu.

Illan aikana tapahtuneet sähläykset eivät meitä haitanneet, vaan meillä oli oikein hauskaa. Olimme odottaneet korkeatasoisempaa esitystä, mutta tänään se ei jostain syystä toteutunut. Kriitikon uralla tämä oli kuitenkin mieleenpainuva elämys! En kuitenkaan tulisi toiste. Viikon kuluttua uusi tötteröhatturavintola...

Voie Verte de L'Agly, Rivelsaltes

Reitti on sama Voie Verte de L'Agly, jossa
olimme viime viikolla kävelyllä sen toisessa päässä.

2 metriä hiekkaista ja kolme metriä asfaltoitua väylää, jolla
tilaa kulkea. Tosin täällä ei tänään tungosta ollut.

Viininviljelmien vieressä kuljettiin.

Matkaa on pari kilometriä reitin loppuun ja sinne
suuntaamme askeleemme.

Mahdollisuus olisi kävellä melkein kotikulmille,
mutta ei tänään.

On siis parempi pysytellä sadesäällä poissa tältä väylältä,
saattaapi joki tulvia.

Hedelmäpuita suorissa riveissä.

Näissä puissa ei enää ollut lehtiä.

Saimme nauttia valoisasta koko tunnin lenkin ajan.

Aurinko laskee pian, varjot pitenevät siten, että kuvaajankin
varjo näkyy peräti viinivköynnösten seassa.

Yritys kuvata helikopteria ei ihan onnistunut kännykällä.
Pieni piste taivaalla ei ihan anna oikeata kuvaa.

Viiniä viljellään Perpignanissa kauppakeskuksen takamaastossa
ja moottoritien läheisyydessä.

Näissä köynnöksissä olivat lehdet vielä tallella.

Monenlaista reittiä tarjolla.

Sinne meni aurinko, kello oli noin puoli kuusi, kun palasimme autolle,

Voie verte de l'Agly, Vihreällä "kaistalla" kävelyllä

Aloitimme St Laurent de la Salanquesta joenvarsikävelymme.
Osa väylästä on asfalttia ja osa hiekkaa, kullekin käyttäjälle omansa.

Mitä mainioin sää suosi ulkoilijoita.

L'Agly-joki, nimensä mukainen...

Ei pahemmin kiemurrellut tämä vesiväylä.

Lähempää tutkimista joen alkulähteille.

Joen uoma oli varsin tilava ja kuiva.

Pituutta on polulla ihan mukavasti, kokonaispituus on n. 15 km.

Tässä sitä taas ihmeteltiin takaisintulomatkalla, mitä nämä mahtavat olla?

Pic de Bugarach

Itse vuorenvalloitus jäi tänään haaveeksi, emmekä tavanneet foliohattuja lainkaan Bugarachin pikkukylässä vieraillessamme. Reijon mielestä on paljon hauskempaa katsella vuorta kauempaa kuin alkaa sitä valloittamaan... Niinpä kävelimme kylän raitilla ja vähän sen ulkopuolellakin. Mutta! onnistuimme löytämään kylästä upean ravintolan, Ferme de Janoun , jonne voin suositella vilpittömästi kaikkia poikkeamaan, jotka vähänkin lähiseudulle eksyvät.

Tässä vaiheessa vielä tasaista maisemaa. Aurinko paistoi ihanasti!

Vuoret alkavat lähestyä...

Reitin varrella oli huomattavan paljon viininvilejelystä.

Kuvittelin tässä vaiheessa, että ajamme koko loppumatkan tällaista
pikkutietä. Mutta onneksi olin väärässä.

Mutkia ja mäkiä olin jo odottanutkin!

Ensimmäinen pikkukaupunki matkallamme. Ajoimme Estagelin läpi.

Aamulla emme pitäneet mitään kiirettä lähdön kanssa. Aurinko paistoi ja ilma tuntui viileältä, vaatetuksen kanssa piti vähän pohtia, mikä on tarpeeksi, muttei liikaa. Sitä mukaa kun matka eteni muuttuivat maisemat hurjemmiksi koko ajan tien kavetessa samanaikaisesti. Navigaattorin laskelman mukaisesti menomatkan olisi pitänyt kestää vain tunti ja vartti, mutta kaksi tuntia saimme helposti kulumaan kieli keskellä suuta ajaessa. Enkä minä ainakaan olisi voinut ajaa 90 km/h sellaisilla mutkaisilla kapeilla teillä, joita reitillämme oli.

Aah, miten komeita maisemia!

Tie kulki tasangolla, vuorijonojen reunustaessa reittiämme.

Saint Paul de Fenouillet vuorossa.

Tässä vaiheessa oli vasta aavistus tulevasta.

Viinitarhassa syksyn värit.

Vaihteeksi alaspäin. Mutkia riittää.

Ensimmäinen tunneli, tosin hyvin lyhyt.

Kallistuskulmasta voi päätellä tunnelmat autossa.

Pystyin ainoastaan huokailemaan maisemia ihastellessani Reijon
puristaessa rattia ja toivoessa, ettei ketään tulisi vastaan. 
Tie kapeni koko ajan ja tuntui, ettei millään voi kahta autoa sopia vierekkäin.

Onneksi ei ole kapean paikan kammoa :). Vuorenseinämät hilautuivat
koko ajan lähemmäksi ja lähemmäksi.

Mutkissa oli hiukan levennyksiä, ikäänkuin lohdutukseksi.

Meillä oli onnea, ketään ei tullut vastaan tässä tieosuudella,
vaan vasta myöhemmin. Ihmisiä oli kävelemässä kameran kanssa
ja ihastelemasa maisemia.
Autoa ei kuitenkaan saa pysäköidä tälle alueelle.

Huh, huh. Olipas se elämys! Nimeltään Gorges de Galamus.

Nautin suunnattomasti vauhdin sijaan jylhistä näkymistä auringon lämmittäessä siten, että vaatteiden vähentäminen hiipi jo mieleeni. Onneksi olin sopinut Reijon kanssa, että voin laistaa ajovuoroni ja pidellä kameraa maisemien tallentamiseksi. Kyllä niissä olikin tallentamista, kerrassaan huikeat näkymät! Mikäli haluaa, voi katsella moottoripyörän kyydissä maisemia kyseiseltä reitiltä täältä.

Matka jatkui vielä jonkun aikaa vuorten keskellä, muttei enää
niin ahtaalla.

Siinä se lukee, ei enää pitkä matka!

Nyt ollaan menossa taas alaspäin.

Kun pysähdyimme kuvaamaan lehmiä, olivat sen verran erikoisen
värisiä, katselivat ne ikäänkuin haluten sanoa, "mitäs siinä tuijotatte,
ettekö ole ennen lehmiä nähneet"!

Vaihteeksi metsän keskellä.

Oi, kun ruskan värit näyttäytyvät kauniina.

Olimme hiukan ennen puolta päivää perillä Bugarachin kylässä ja teimme pienen kyläkävelyn koirien kanssa ennen lounaalle suunnistamista. Hiljainen oli täälläkin kylätie, muutaman tervehdyksen saimme vaihtaa ja postinkantajaa vähän jututtaa. Tänne on tultava tarkoituksella tai eksymällä, niin syrjässä tämä kylä tuntui olevan. Toki tämä sesongin ulkopuolella tapahtuva vierailu ei anna oikeaa kuvaa siitä, millaista vilkkaimpana aikana saattaa olla.

Kylä näkyvissä, se se on!

Lisää hienon värisiä lehmiä. Kun vielä ymmärtäisi, mitä rotua ne ovat.

Perille päästiin.

Tuossa se nyt on Pic de Bugarach!

Kadulla kovin mahtipontinen nimi...

... ja tässä itse katu.

Ei ole paljoa liikennettä.

Piristys!

Kylä oli kivan pieni.

Yksi nelijalkainen luikki meitä pakoon,
jos oikein tarkkaan katsoo kottikärryn
pyörän eteen, voi nähdä kisun.

Virallinen poseeraus, Reijon foliohattu unohtui kotiin.

Kapeita ovat kadut täälläkin.

Näissä ei kovin helppoa ole kahden auton
ohitella. Pysäköinti lienee talleissa.

Ravintolan olin löytänyt netistä ja toivoin, että se olisi avoinna, niin hyvältä se kuulosti arvosteluineen. Olimme ensimmäiset asiakkaat ja heti olo aivan myyty, kun sali näytti kauniilta katettuine pöytineen ja takassa paloi valkea. Otimme ruuaksi sitä, mitä ravintolan omistajan poika meille suositteli, eikä sitä tarvinnut katua. Herkullista kaikki ja maltoimme syödä jopa sopivan hitaasti. Hinta oli edullinen siihen nähden, mitä tuollaisista antimista olisi voinut pyytää. Meillä oli alkuruuaksi keittoa JA leikkeleitä sekä raasteita buffesta, pääruoka ja jälkiruoka ja kaikki maksoi vain 25 euroa per henkilö. Jälkiruokana tarjoiltua päärynöitä viinissä en ollut aiemmin maistanut ja yllätyin posiitiviisesti. Olimme erittäin tyytyväisiä ruuan laatuun sekä esillepanoon.

Alkuruokakeitto ja maalaisleipää.

Varovainen otokseni alkuruokapöydästä.

Tässä maisteltavana paikallisia tuotteita.

Kauniisti esillä raasteet sun muut herkut.

Tässä Reijon lautanen, josta jo vähän syöty :).

Kauniisti katettuja pöytiä.

Jännine yksityiskohtineen.

Poikkesin terassilla pääruokaa odotellessa.

Hienot näkymät täältäkin. Olisi kiva tulla keväällä uusiksi.

Tässä pääruoka, cassoulet talon tapaan sekä kanaa sienien kera.

Reijon valikoima.

Minä maistelin kumpaakin annosta. Oli tod herkullista!

Mielenkiintoinen näkemys Tarte Tatinista.

Koskaan aiemmin en ollut maistanut päärynöitä viinissä, mutta
nyt päätin testata. Lisukkeeksi sain suklaamousseen. NAM.

Mikä I H A N A kuppi. Kahvi sopi aterian päätteeksi yhtä hyvin
kuin chapeau rouge monsieurin päähän.

Kotimatka sujui hiljaisuuden vallitessa, sillä kello oli jo niin paljon, että normaalisti olisimme nukkumassa tähän aikaan. Harmillisesti päikkärit jäivät tänään väliin, mutta aikatauluille ei joskus mitään voi. Kotona olimme väsyneinä, mutta onnellisena puoli viiden paikkeilla. Iltakävelyllä koirien kanssa, vähän valokuvien sorteeraamista ja sitten nukkumaan. Oli ollut ihana päivä.

Yritin kuvailla paluumatkalla vielä jotakin, vaikka suurin
innostus taisi mennä ruuan mukana vatsaan.

Oooh...

Komeita huippuja.

Taas mennään vuorten keskellä.

Kuvia matkan varren kylistä rinteessä.

Varsin terävän näköinen piikki!

Mennessä meillä oli sentään kaksi kaistaa, huoh!

Rinteetkin pysyttelivät vähän kauempina.

Täällä mahtui hyvin ajamaan.

Mutkia oli kiitettävästi tälläkin tiellä.

...kuten näkyy.

Vähän hieno kieleke.

Jyrkkiä rinteitä riittää.

Komeat ruskan värit näkyvissä.

Heippa vuorijono!

Kotia kohti mennään.