Viikko 29, seuraavana Heinävesi

telttamajoitus on ihanaa kesällä, tässä lastenlasten luona

Aamulenkillä

Komeat oli maisemat aamulla, oli vielä mukavan viileä ja
vain vähän hyttysiä.

Lenkin jälkeen aamu-uinnille, ei ollut vielä tungosta.

Mikäpä oli järveen pulahtaessa.

Ystävän tytärten kanssa leivottiin.

Ensin nukuin parvekkeella ilman telttaa, mutta hyttyset ilmestyivät
aamuyöstä häiritsemään.

Aamulla oli ihanaa köllötellä, kun aurinko nousi.

Päivällä kävin ostamassa teltan, jossa hyttysverkko.
Sain yhden tyttäristä nukkumaan kaveriksi.

Veneilemässä Kermajärvellä.

Kerman kanava

Sulkuportit

Matka jatkuu, asemalla aamulla rauhallista.

Viikko 28, suomimatkailua Rauma

Veljen kanssa kävimme ennen matkan jatkamista kahvila Sinuhessa.
Leivokset oli suurinpiirtein syöty ennen kameran esille ottamista!

Onnibussin kyydissä matka Helsinkiin ja sitä Raumalle.

Mustikat olivat jo kypsiä, ainakin osaksi.

Kävin Hannan kanssa syömässä intialaisessa ravintolassa
torin laidalla. Tässä Hannan annos.

Minä otin lammasta, kuten melkein aina, olisin tykännyt,
että kastiketta olisi ollut enemmän.

Poikkesimme Rauman satamassa ystäväni kanssa yksillä.
Aurinko ja meri, mitä muuta tarvitaan?

Risteilyalus saapumassa satamaan, Irina kuulemma esiintyi tuolla,
myöhemmin myös satamassa.

Kanaalissa ei ollut paljon vettä heinäkuussa!

Kävimme Hannan kanssa seuraavan kerran syömässä Laitilaan
juuri avatussa terassiravintolassa iänikuiset burgerit!!!
Tuntuu niin tylsältä, kun muuta ei keksitä.

Maku ei ollut paha, mutta annos oli kylmä.

Maalaismaisemaa Suomen vilja-aitaksi kutsussa Varsinais-Suomessa.

Ukkosta oli lupailtu, mutta onneksi sitä ei näkynyt kuin kaukana.
Tässä maalaistorilla kahvilla.

Eräänä päivänä lähdin ystäväni kanssa tutustumaan
Reilan entiseen armeija-alueeseen, joka nyt oli
avattu kaikelle kansalle. Muistoja tuli mieleen.

Merimaisemat valloittavat aina!

Kovin on kivikkoista Reilan edustalla, voi veneilijäparkoja!

Kelo aivan kuin Lapissa.

Meillä oli mukava ulkoilureitti, kulki koko ajan merenrannan
tuntumassa. 

Hyvä idea nuotiopaikalle, helppo ainakin sammuttaa.

Täällä viihtyisi pidempäänkin. Sinilevää tosi oli joissakin paikoissa.

Lisää kivikkoista rantaa.

Melkein tyyntä!

Yritys kuvata laajakulmakuvaa ei aivan onnistunut...

armeijan bunkkereita

Reilan kyläyhdistyksen rantasauna.

Pikkumiehen synttäreille mokkapaloja sekä

MANSIKKAKAKKUA, mitäs muuta heinäkuun lapselle!

Viikko 27, kesäteatteria ja matkailua

Kävimme Reijon kanssa katsomassa Koirakiven kesäteatterissa
Juicen musikaalin, emme joutuneet pettymään tälläkään kertaa.
Esitys oli erinomainen!
Päivä oli ollut sateinen iltaan saakka.

Kunnes teatteriesitys alkoi! Aurinko tuli esiin ja loppuilta
oli poutainen, onneksi.

Kotiin saavuimme ennen puolta yötä. Järvi oli ihanan tyyni.

Heinäkuun olin omistanut matkailulle.
Tästä se alkaa, veljen luokse Lahteen.

Kävelylenkiltä kuvattua.

Lenkki johti Vesijärven rantaan. Rauhallista vielä tässä
vaiheessa iltaa.

Aurinko suosi matkalaista.

Vesijärven soutustadion.

Soutustadionin rannassa sorsaperhe.

Tämän talon muistan. Tässä veljeni asui perheineen joskus
80-luvulla.

Keskellä kaupunkia löytyi vaellusreitti!

Ihan mukavasti korkeuseroja.

Harjuistaan kuulu Salpausselkä.

Tulomatkalla palasimme "maan pinnalle".

Iltapalaksi tuoreita mansikoita ja vaniljajäätelöä, NAMNAM!

Viikko 26, elämä jatkuu, vaikka surua

Erosin pitkäaikaisesta kumppanistani reilun 9 vuoden yhdessäolon jälkeen ja sen vuoksi en ole saanut oikein päivityksiä tehtyä, ennenkuin nyt vasta marraskuussa. Joten kaikki nämä vuoden loppupuoliskon päivitykset olen tehnyt yhdellä kertaa marraskuulle saakka. Arvannette, ettei kaikkia asioita muista ja mikäli muistaa, on vähän tuskallista. 

Surullista on ajatella, että yhteiseksi ajateltu tulevaisuus onkin nyt mennyttä. Ei kuitenkaan auta sitä jäädä pitkäksi aikaa murehtimaan, vaan elämän on jatkuttava. On asioita, joille ei vain voi mitään, ne on hyväksyttävä, vaikka kuinka pahaa tekisi. Toivottavasti ystävyys kuitenkin säilyy.

Maisema, josta voi ammentaa lohtua.