sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Viikko 7, vaelluksia ja fysioterapiaa

Vaikka sairastelu on taakse jäänyttä, maistuu silti herkut.
Tässä mansikoita, kiiviä ja appelsiinia.

Kävin vaellusseuran kanssa lähiympäristössä kävelyllä.

Canigou valvoo taustalla lumihuippuineen.

Tässä sama Canigou, mutta kauempana vaelluksella seuraavana
päivänä. Oli muuten paluun jälkeen ensimmäinen vaellus
ja samalla kevätkauden avausreissu mulle.

Sää oli mitä upein. Matkaa saimme tehdä tuulettomassa
ja lämpimässä kelissä. T-paitaa en ollut uskaltanut
laittaa jälkitautien pelossa vielä päälle, joten tuli hiki!

On se vaan komea.

Välillä viinipellonlaitaa.

Täällä kävimme vierailulla ja söimme linnan puistossa eväät.

Osa porukasta, kuten minä, olimme jo aiemmin käyneet
täällä, joten lepäilimme ja juttelimme sillä aikaa, kun muut
tutustuivat linnaan ja sen viinikellariin.

Sitten välillä marssimme tien laitaa kuin
köyhän talon porsaat, peräkanaa.

Harvemmin olen omaa kuvaani blogiin laittanut,
mutta nyt iski hetkellinen mielenheikkous.

Ensin rinnettä ylös ja sitten taas alas.

Vasemman käden lapa on kiukutellut ja se
on heijastunut koko käsivarteen. Tässä fysioterapeutin
kanssa jumpassa.

Kävelymaisemat eivät ole hassummat! Vai mitä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti