Maanantaina käväisin uimassa meressä, kuten kaikki ranskalaiset uskalikotkin, jotka juhlistavat vuoden alkua eka päivän uinnilla (le bain du nouvel an). Otin valokuvaajan mukaan tällä kertaa, jotta tulisi välillä kuvia itse uinnista.
Olimme sopineet grillaavamme makkaraa, jonka kaveriksi tein punajuurisalaattia . Istuskelimme ulkona, kunnes väsy iski. Päivälevon jälkeen ennätimme vielä kahville terassille, joten meillä oli oikein kiva vuoden alku. Lähipäivät on luvattu lämmintä ja kaunista säätä.
 |
| Uuden vuoden pullikointia. |
 |
| Grillilounas |
Tiistai aamupäivälle oli lupailtu sadekuuroja, mutta niitä ei sitten koskaan tullut. Lähdimme ulkoilemaan koirien kanssa puolen päivän maissa, sillä niillä oli iltapäivällä taasen vierailu koirien kauneussalongissa 😊. Poikkesimme kaupassa, yritimme nukkua päiväunet siinä onnistumatta, joten iltapuoli sujui telkkaria katsellen. Kutakuinkin melko normipäivä.
Keskiviikon ohjelmaan tuli hieman muutosta tuulen takia, mutta vaellukselle päästiin kuitenkin aurinkoisessa ja lämpimässä säässä! Siitä oma tarinansa.
 |
| Mikä lämpötila heti aamusta! |
Torstaina oli vuorossa viikon rankin urheilusuoritus, ainakin monsieur Reijolle! Vein meidän poppoon vaeltamaan rannikolle, jonne otimme vain Lissun mukaamme. Reissu olisi ollut turhan rankka meidän madamelle 💙.
 |
| Aamulla sama lämpötila ulkona ja sisällä! |
 |
| Verotoimistossa jonotusta! |
Aamulla ensin piti käydä vähän jonottamassa paikallisessa verotoimistossa, siellä kului reilu tunti. Kahvikupponen lähikuppilassa ja sitten menoksi. Aivan upea, aurinkoinen ja lämmin kesäsää hemmotteli meitä! Kävelimme vaihtelevaa maastoa valitsemastani kylästä seuraavaan kylään rannikkoa pitkin.
 |
| Valintamahdollisuuksia |
Paikanpäällä söimme lounasta ja kiertelimme katselemassa maisemia, minkä jälkeen oli palattava takaisin ennen pimeää! Ihana päivä, tuumasimme molemmat, vaikka monsieur valitteli koipiaan illalla. Lissu oli myös sitä mieltä, että liikuntaa tuli riittävästi.
 |
| Melkein merinäköala. |
 |
| Reijo söi paellaa. |
 |
| Tykkäsin tästä salaatista. |
 |
| Kimppajäätelö. |
 |
| Hieno tuulimylly. |
Perjantaiksi oli vielä luvattu samanlaista kaunista säätä, ei siis armoa, vaan heti aamusta lähdimme suunnitelman mukaisesti vihdoinkin yhteen Ranskan kauneimmista kylistä nimeltään Eus. Otimme piknik-eväät mukaan, onneksi, sillä kylän kaikki kahvilat ja ravintolat olivat kiinni! Tiedossa oli, että kylä olisi pieni, mutta odotimme edes jonkun kahvilan olevan avoinna.
 |
| Ei ollut auki tämä kahvila! |
Kylä oli nopeasti kierretty, toisinsanoen kapusimme useampia portaita ylös toteamaan, että kirkkokin oli kiinni ja laskeuduimme takaisin alas parkkipaikalle. Herttainen todella pieni vanha kylä. Kauneinko, en osaa sanoa.
Piknikille suuntasimme tekojärven rantaan. Kävimme ihailemassa patoa ja voimalaitosta ja pysähdyimme rantatöyräälle eväistä ja auringosta nauttimaan. Järvi säätelee Têt-joen tulvia, minkä vuoksi sen vedenpinnan korkeus vaihtelee huimasti. Korkeimmillaan vedenpinta on kesäkuussa ja näin talvella matalimmillaan. Näytti kyllä todella tyhjältä koko järvi. Samanlaiseen ilmiöön törmäsin viime talven reissulla Font Romeun lähistöllä olevassa kylässä (linkki).
 |
| Lissu ottaa rennosti. |
 |
| Tällä kertaa molemmat kaverukset mukana. |
Jännä juttu, vaikka näytti, ettei järvessä juuri ollut vettä (mikä ei ollut totta!) rannalla oli useampi kalastaja ongella! Katsellessamme ylhäältä töyräältä nuo kalastajat näyttivät pikku-ihmisiltä. Korkeusero oli siis todella vaikuttava.
Piknikin jälkeen lähdimme vielä pienelle kävelylle rantaan, jonka vuoksi ehdotin, että jättäisimme puun juureen reput ja kantamukset, sillä autolle oli matkaa eikä niitä tehnyt mieli edestakaisin kantaa. Meidän ranskalainen ystävämme on varoitellut meitä jättämästä mitään IKINÄ, KOSKAAN, MIHINKÄÄN, joten harkitsimme yhdessä kaksi kertaa ja jätimme kuitenkin reput siihen. Kävimme kävelyllä, emmekä nähneet muuta kuin kalastajien poistuvan rannalta. Reppuja takaisin hakiessani totesin vetoketjujen olevan aukaistu kahdesta ensimmäisestä. Selasin pikaisesti reput läpi, enkä huomannut mitään ihmeellistä. Kolmannessa ja alimmaisessa repussamme oli pikkurahapussi, uusi navigaattorimme sekä varavirtalähde puhelimeen koskematta. Tosin, sen repun vetoketjuja ei oltu aukaistukaan. Kotona vasta totesin, että meidän vanha, käytetty termarimme oli kadonnut repusta. Sen verran siis saimme opetusta, mutta kaikenkaikkiaan olimme onnekkaita, että kaikki arvotavara oli tallella!
Ihana päivä sattumuksesta huolimatta tänäänkin!!!
Lauantaiksi suunnittelimme lepopäivää, koska oli lupailtu kurjaa säätä. Aloitimme telkkarin katselun heti aamusta avaamatta ikkunoissa ulkopuolella olevia suojaverhoja. Yllätys oli suuri, kun ohjelman loputtua painelin pihalle toteamaan vallitsevan säätilanteen. Aurinko paistoi, hiukan oli kolea kostea tuulahdus mereltä, mutta sekin poistui pikaisesti. Eikun rauhalliselle kävelylle kotikylän laitamille ja lenkin jälkeen saimme vielä istuskella auringossa terassilla. Takapihan lämpötila näytti 14 astetta ja etupihalla 18. Koskapa ei ollut tuulta, keli ei lainkaan ollut huono!
Sunnuntaina oli vihdoin vaellusseuran uuden kauden avaus vuorossa. Loppiaisen tienoilla joka vuonna tapaamme sankoin joukoin kunnan talolla koko yhdistyksen porukan, syömme suuressa salissa kokkien valmistaman herkullisen aterian, yritämme jutella musiikin (bändi soittamassa) hälyn yli ja osa porukasta tanssii päät hiessä ruokailun välillä. Aloitimme puolelta päivin ja kuvaavaa on mielestäni se, että poistuessani paikalta kotiin nukkumaan klo 15, porukka aloitti vasta juustoista nautiskelemisen. Pääruokana meillä tänään oli cassouleta, joka on varsinainen tuhti papupata ja paikallista talviruokaa. Juustot ja jälkiruoka jäivät siis maistelematta tänään, mutta eipä tuo minua haitannut.
Tälle päivälle luvatut rankkasateet tuulineen jäivät pieniksi kuuroiksi, tuulta kyllä on ja onpa ukkonenkin välillä jyrähdellyt. Lämmintä silti tuulesta huolimatta, aivan kuten eilenkin. Jokohan nyt juhlat olisivat vähäksi aikaa ohi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti