sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Viikko 29

Tulimme sunnuntaina illalla tätini luo Vantaalle pikavisiitille. Maanantaina iltapäivällä matkasin jo kummityttöni osoitteeseen, sillä tiistaina olimme lähdössä risteilylle lasten kanssa. Yhtä reissaamista siis tämä alkuviikko.

Tiistai ja keskiviikko meni laivalla kevyesti, sää suosi eikä vene keikkunut juuri ollenkaan. Heinäkuu tuntuu olevan suosittu kuukausi laivamatkailuun, sillä laiva oli aivan täynnä. Sovinkin seuraavan kesän risteilyreissun jo suosiolla elokuun puolelle, jospa silloin olisi rauhallisempaa.

Torstaina ennätimme kodin kunnostuspuuhien ohella Reijon kanssa makkaranpaistoon ja sienimetsään ja oikein kun olimme reippaita, kävimme iltapäiväkaffella vielä Miekankosken kahvilassa, jossa yleensä on herkulliset itsetehdyt kahvileivät. Tällä kertaa tuli pienoinen pettymys. Lajivalikoima oli aika suppea.

Perjantaina puuhailin avustajan kanssa aamupäivän kaikenlaista ja iltapäivällä oli jo pakko lepuuttaa, sen verran viikon askareet tuntuivat jäsenissä.

Lauantain vietimme shoppaillen ja löysimme jotain, vaikkemme sitä, mitä etsimme. Loppuillan ihmettelimme teeveen ääressä Miss Marplen kanssa sotkuista murhavyyhtiä.

Sunnuntaina heitin vihdoin talviturkin, sillä eipä ollut innostanut aiemmin käydä uimassa, mikä on erittäin merkillistä! Kummityttöni perheineen kävi päivävierailulla. Mansikoitakin saimme putsattua muutaman laatikollisen omaan ja poikani pakkaseen. Siinäpä sitä touhua tälle viikolle!


Mökki mukana aamukävelyllä, kätevää!

Tallinna, siinä se on, eikä mieli tee maihin, vaikka se olisikin
ollut mahdollista.

Eteläsatamassa patsas suihkutti viilentävää suihkua, mikäli
olisi ollut tarpeen. Tänään kiersin suihkun kaukaa...

Sienimetsässä muutama sieni löytyi, tätä en tunnistanut.

Tatti puoliksi piilossa, harmillisesti jo ylikasvanut!

Tämän tatin päälle olisi voinut vahingossa astua, sillä se oli
kokonaan piilossa! Hyvin säilynyt.

Sienten jahtaamisen jälkeen nuotiomakkarat maistuivat
erinomaisilta! Ei tarvinnut miettiä onneksi metsäpalovaaraa,
sen verran vettä on sadellut kuuroissa.

Iltapäiväkahville Miekankoskelle. Terassinäkymät.

Ei oo kylmä... tai ehkä vähän.

Reijon toiveena oli saada jälleen tätä salmiakki-suklaakakkua,
sen verran hammastaan kolotti, että sitä piti nyt sitten leipoa.

Tässä kahvipöydässä tietää, kuka on kakkua vaille
ekana! Ei montaa kertaa tarvinnut kehoittaa!

Luottotoimittamajalta mansikat pakastimeen.
Mustikkaa vielä ja vadelmaa odotellaan kypsyväksi,
sitten on urakka tehty.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti