Arkea ja juhlaa

Kotiinpaluuni jälkeen olemme ehtineet nauttia sekä arjesta, että juhlasta. Muutaman päivän huilattuani reissun jälkeen mulla oli vaellusseuran kanssa tapaamiset peräkkäisinä päivinä . Ensin pidimme alustavan kokouksen Lapin matkalle lähtijöiden kanssa täällä meillä kotona lauantaina ja heti sunnuntaina oli kylätalolla perinteinen hapankaalilounas.

Pöytä koreana, nyyttikestien tapaan jokainen toi jotakin. Syömistä
siis riitti, sekä suolaista että makeaa. Minä tein saaristolaisleipää,
jonka päälle valmistin kylmäsavuporo- sekä lohimoussen. 

Vaellusseuran juhlissa oli yli sata henkilöä syömässä hapankaalia. Seurustelua ja tanssia ruokailun lomassa, tosin aikatauluni mukaan päiväunet sijoittuvat päällekkäin, joten poistuin hyvissä ajoin ruokailun jälkeen kotiin.

Vaellusseuran pileissä kävin vakoilemassa
keittiössä alkupalojen riittävyyttä. Olihan niitä!

Keskellä salia oli katettu aperitiivipöytä ja nälkäiset/janoiset vieraat
odottelivat vuoroaan kiltisti.

Ihan pieni annos pääruokaa... Tuon kun söi, ei aivan heti nälkä tullut!
Tulee mieleen saksalainen ruokakulttuuri.

Harvinaista kyllä, tarjolla oli myös olutta
pöydissä viinin lisäksi.

Koirien kanssa kävely kuuluu jokaiseen päiväämme, maisemat vaan vaihtuu. Tässä kuvia kotikylästämme viime viikolta.

Eräänä iltapäivänä kävimme lenkillä vasta auringon laskiessa.

Normaalistihan lenkkeilymme ajoittuu aamupäivään, jolloin
ennätämme nauttia auringon valosta.

Repussa kulkee mukana vettä.

Ihanan keltaiset puut, jotka kukkivat tähän aikaan monessa pihassa.

Lenkin päätteeksi kahvilla oman kylän ravintolassa.
Tänne varasimme pöydän myös lauantaille.