sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Ranskalaisten kanssa Lapissa, 1. viikko

Kaikkeen sitä ryhtyykin...  jossain vaiheessa ajattelin kauhulla tulevaa kaksiviikkoista, sillä vastuu 27 reissaajan viihtymisestä kävi mielessä. Onneksi tuo tunne kesti vain lyhyen hetken, usko ja luottamus oman ja veljeni työpanokseen oli luja. Kaikki järjestyisi kyllä. Omasta hyvinvoinnista tulisi kantaa suurin vastuu, jotta jaksaisi ilakoida ryhmän kanssa.

Olimme tulleet Saariselälle ajoissa 4. syyskuuta sunnuntaina, jotta ennättäisimme hiukan tutkiskella etukäteen ohjelmaan liittyviä yksityiskohtia. Ryhmä tulisi maanantaina illalla, joten reilu vuorokausi pitäisi riittää tarkasteluihin. Kun maanantaina menimme heitä vastaan lentokentälle, meillä oli erittäin miellyttävä ja rauhallinen olo. Kaikki oli valmista. Toki tietenkin oli odotuksen ja innostuksen tuomaa jännitystä mukana, sillä olimmehan suunnitelleet tätä jo vuoden verran etukäteen. Tuntui ihanalta päästä esittelemään Lappia ranskalaisille. Kaikki varaukset olivat kunnossa ja loput ohjelmaan liittyvät ilmoittautumiset tehtäisiin paikan päällä.

Tässä meidän ohjelmamme ensimmäiselle viikolle ja tapahtumiin liittyvät valokuvat:

maanantai 5
saapuminen Ivaloon, kauppareissu ja illallinen

Aamunkoitto Saariselän keskustassa

Kaikkien reittien lähtöpaikka

Näitä maisemia sitä kierrellään.

Terassin lattialankut kuurassa
Syksyn värejä näkyvissä

Pirteä valopilkku, mutta myrkyllinen

Söpöjä kerrassaan

Lisää väriä

Ivalojoki

Kullankaivajien postilaatikot vieretysten
Ivalon lentoasemalla

Nähtiinpä porojakin heti eka päivänä


Synttärikahvilla lakkakermakakkua, nam
tiistai 6 
aamupäivällä Saariselän taajamaan tutustuminen
iltapäivällä Kaunispäälle kapuaminen

Huipulla tuulee. Melkoiset näköalat Kaunispäältä.

keskiviikko 7 
vaellus Rumakuru

Selkeät opastukset auttoivat reittien löytämisessä.

Sumua ja tihkua, näkyvyys vähän heikko. Maisemat silti komeat.

torstai 8
kullanhuuhdontaa Tankavaarassa ranskankielisen oppaan (geologi) johdolla

Tässä esitellään KULTAA!

Kerrontaa kullanhuuhdonnan Suomen
mestaruuskisoista. Näissä ränneissä
mestaruudesta taisteltiin.

Geologin taidonnäyte.

Opastusta käytännön toimista.

perjantai 9
vaellus Vellinsärpimä
illalla tapaaminen Joulupukin kanssa

Aamun lämpötila klo 8:30.

Maisemia reitin varrelta.

Päivän reissulaiset.

Ei paha maisema.

No, mutta. Joulupukkihan se siinä!
lauantai 10
vaellus Kevon luonnonpuistoon

Kevolla

Ruskan värejä näkyvissä

sunnuntai 11
Inarinjärven risteily ja pieni vaellus Pielpavuonosta
matkalla pysähtyminen Karhunpesäkivellä

Valtava karhunpesäkivi ja vaatimattomat viisisataa (ainakin!)
porrasta ylös mäelle maisemia ihastelemaan

Ukonsaari, pyhä uhripaikka. (linkki)

Hienot maisemat ylhäältä

Katamaraani odottaa vierailun ajan laiturissa

Pielpavuonon kirkko tuolla metsän keskellä.


lauantai 20. elokuuta 2016

5. päivä Oslossa: Holmenkollen

Viimeisen reissupäivän ohjelmaan valitsimme vierailun Holmenkollenilla, vaikka aamun harmaa sää ennustikin huonoa näkyvyyttä. Samaan aikaan tapahtumapaikakseen oli valinnut Holmenkollenin myös juoksutapahtuma, jossa väriä ei säästelty! Color me rad (linkki) Tämän juoksutapahtuman ansiosta hyppytorniin oli vapaa pääsy, ei paha!

Tulimme metrolla perille, joka kulki maan päällä ja maisemia oli mukavaa katsoa hitaasti ylämäkeen punnertavasta junasta. Ylhäällä mäellä maisemat olivat huikeat, vaikkakin osaksi sumun peitossa.

Metrojunat rahtasivat paikalle juoksutapahtumaan osallistujia
koko ajan lisää.

Vain 278 m meren pinnasta sijaitsi Holmenkollen, olisin kuvitellut
sitä hiukan korkeammaksi.

Metrosta purkautuu lisää väkeä paikalle.

Sumu peittää maiseman. Voi vain kuvitella, kuinka upea meren
kimallus olisi aurinkoisella kelillä.

Maailman rauhasta uneksivalle omistettu patsas ja sen laatta.

Ikuinen rauhan tuli.

Sumua myös hyppytornin juurella. Juoksutapahtuman värikkäät
osanottajat.

Lähtösuoralla väriä.

Eräs perhe valmistautumassa tapahtumaan, pussista värijauhetta
hiuksiin ja iholle.

Lämmittelyjumpat menossa.

Huimapäätt saivat hypätä hyppytornista vaijerin varassa.

Vauhtia tällaisessa hypyssä on 50 - 70 km/h. Melkoista kyytiä.

Jaksoinpas kavuta melko korkealle! Reijo jäi suosiolla odottamaan
alas, korkeat paikat eivät ole häntä varten.

Simulaattorissa olisi voinut kokeilla slalomia tai mäkihyppyä
100 - 130 km/h vauhdilla. Mulla olisi varmaan ollut huonot
pöksyssä, jos olisi simulaattoriin rohjennut.

Siellä monsieur seisoo alhaalla.

Haastetta kerrakseen kovalla tuulella mäkihyppäjillä
osua tuohon kaukaloon. Luonnossa se näytti todella
kapealta.

Bikkja i bakken - koirapatsaan tarina mielenkiintoinen. Jonkun
koira oli päässyt vahingossa irti 30.luvulla ja
juossut alas monttuun sinne, minne hyppääjät laskeutuvat.

Taasen eräs huimapää matkalla alas hyppytornista. 

Ensimmäinen erä lähti juoksemaan n. klo 11.

Holmenkollenin musta puukirkko, rakennettu tuhkan päälle,
sillä edellinen kirkko poltettiin v. 1992.

Parempi jalat tukevasti maassa, sanos ruåttalainen.

Hiukan pilvet väistyvät ja maisema pääsee oikeuksiinsa.

Modernit kerrostalot aivan metroaseman kupeessa.

Tässä se metro nyt on, maanpäällä vielä Majorstuenissa.