5. päivä Oslossa: Holmenkollen

Viimeisen reissupäivän ohjelmaan valitsimme vierailun Holmenkollenilla, vaikka aamun harmaa sää ennustikin huonoa näkyvyyttä. Samaan aikaan tapahtumapaikakseen oli valinnut Holmenkollenin myös juoksutapahtuma, jossa väriä ei säästelty! Color me rad (linkki) Tämän juoksutapahtuman ansiosta hyppytorniin oli vapaa pääsy, ei paha!

Tulimme metrolla perille, joka kulki maan päällä ja maisemia oli mukavaa katsoa hitaasti ylämäkeen punnertavasta junasta. Ylhäällä mäellä maisemat olivat huikeat, vaikkakin osaksi sumun peitossa.

Metrojunat rahtasivat paikalle juoksutapahtumaan osallistujia
koko ajan lisää.

Vain 278 m meren pinnasta sijaitsi Holmenkollen, olisin kuvitellut
sitä hiukan korkeammaksi.

Metrosta purkautuu lisää väkeä paikalle.

Sumu peittää maiseman. Voi vain kuvitella, kuinka upea meren
kimallus olisi aurinkoisella kelillä.

Maailman rauhasta uneksivalle omistettu patsas ja sen laatta.

Ikuinen rauhan tuli.

Sumua myös hyppytornin juurella. Juoksutapahtuman värikkäät
osanottajat.

Lähtösuoralla väriä.

Eräs perhe valmistautumassa tapahtumaan, pussista värijauhetta
hiuksiin ja iholle.

Lämmittelyjumpat menossa.

Huimapäätt saivat hypätä hyppytornista vaijerin varassa.

Vauhtia tällaisessa hypyssä on 50 - 70 km/h. Melkoista kyytiä.

Jaksoinpas kavuta melko korkealle! Reijo jäi suosiolla odottamaan
alas, korkeat paikat eivät ole häntä varten.

Simulaattorissa olisi voinut kokeilla slalomia tai mäkihyppyä
100 - 130 km/h vauhdilla. Mulla olisi varmaan ollut huonot
pöksyssä, jos olisi simulaattoriin rohjennut.

Siellä monsieur seisoo alhaalla.

Haastetta kerrakseen kovalla tuulella mäkihyppäjillä
osua tuohon kaukaloon. Luonnossa se näytti todella
kapealta.

Bikkja i bakken - koirapatsaan tarina mielenkiintoinen. Jonkun
koira oli päässyt vahingossa irti 30.luvulla ja
juossut alas monttuun sinne, minne hyppääjät laskeutuvat.

Taasen eräs huimapää matkalla alas hyppytornista. 

Ensimmäinen erä lähti juoksemaan n. klo 11.

Holmenkollenin musta puukirkko, rakennettu tuhkan päälle,
sillä edellinen kirkko poltettiin v. 1992.

Parempi jalat tukevasti maassa, sanos ruåttalainen.

Hiukan pilvet väistyvät ja maisema pääsee oikeuksiinsa.

Modernit kerrostalot aivan metroaseman kupeessa.

Tässä se metro nyt on, maanpäällä vielä Majorstuenissa.