keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Minerven kylässä

Minerven kylä (linkki) sijaitsee Cevennesin ja Mustien vuorten välissä. Ymmärrän hyvin, kun se on joskus valittu Ranskan kauneimpien kylien joukkoon.

Autolla olisi kyllä päässyt kylään, mutta tiet olivat kovin kapeita.
Kovin oli takapihalla pudotusta.

Kylä kanjonissa.

Minerven kuuluisa silta.

Opastustaulu tornista, joka on jäänne visigoottien ajan (400-luvulla ) linnasta.

Tulimme kylään juuri lounasaikaan, jolloin hiljaista.

Kallio on muovautunut aikojen saatossa mielenkiintoisella tavalla.

Koristetynnyrit.

Täällä ei paljon autolla kuljeta.

Tuli jotenkin viime sunnuntain vaellus mieleen.

Ravintolan terassi tyhjillään, sesonki on ohi.

Kiva penger kivestä tossa vasemmalla yläkuvassa. Melkein kuin katto.

Tänään söimme täällä.

Ei ihan liikuntaesteisille suositella. Sisäänkäynti
oli haasteellista tervejalkaisillekin.

Terassilla tarjoilua myös kissoille.

Söpöt viinikarahvit!

Kerjääjäkatti. Osaa ne kissatkin!

Kenellehän nämä kilkattimet ovat kuuluneet?

Toinen katti kerjuureissulla,

Villisikapataa, SUPERNAM!

Reijolla kalastajan pannu.

Simpukan kalakeitto.

Ravintolan pieni sisätila.

Listalla oli vaihtoehtoja runsaasti ja pizzoille oli oma lista.

The silta.

Hui, kuvasin sillalta alaspäin. Reilu pudotus!

Soma pikkukylä.

Tuolla se linnan torni, joka on visigoottien ajalta.

Kaunis puisto.

Maasilta yli rotkon.

Jämerät seinämät rotkossa.

Melkoinen taidonnäyte on tuo silta!

Onkalo vai luonnonsilta?

Luonnonsiltoja on Minerven kylässä useampi.
Luonnonsilloista löysin kuvia tältä sivulta (linkki). Niihin emme ennättäneet tutustua paikan päällä tarkemmin.

Kaunis rotkomaisema.

Aurinko paistaa!

Majatalo.

Haasteellista on ollut kylän rakentaminen rotkon reunoille.

Kaunis piha.

Puutarha :).

Soma pikkukuja.

Minäpä esiinnyn, venyttelen ja haukottelen. Koko päivää ei ihan
jaksaisi nukkua.

Kivilouhosta ja tien kallistumaa ihmettelemässä

Kiittelemme jälleen kerran Simpukkaa ja puolisoansa (linkki) heidän vieraanvaraisuudestaan sekä huolenpidostaan vieraillessamme heidän luonaan ja tutustuessamme heidän lähiympäristönsä nähtävyyksiin. Saimme nähdä ja kokea upeita maisemia sekä viehättäviä pieniä kyliä. Ensimmäisenä päivänä lähdimme tutustumaan Minerven kylään. Tässä kuvia ja tunnelmia matkaltamme.

Jo heti alkumatkasta saimme tutustua myllynkivien tarinaan polulla (linkki), jossa infokyltein oli kerrottu niiden syntyhistoriasta.







Käväisimme katsastamassa myös tienpätkää (linkki), joka sai hämmentymään. Sen erikoisuus perustuu harhaan. Tuntuu kuin tie nousisi vaikka se meneekin alaspäin. Sitä saattoi testata pallolla, tässä meidän tapauksessamme teimme kokeen pullolla.

Opastekyltti harhaan :).

Simpukka pullonpyörittäjänä.

Melkoisen komeat näkymät.

Viininviljelyä karuissa olosuhteissa ylhäällä vuorilla.

Matkallamme Minerven kylään pysähtelimme lisäksi ihailemaan jylhiä maisemia. Pieni ja kapea vuoristotie kiemurteli tarjoten jännitystä elämään :). Onneksi ei ollut paljoa vastaantulijoita!

Vaelluspolkuja Cessen laaksossa.

Melkoinen rotko.


Pudotuksen korkeutta ei saa kameralla vangittua.
Enpä haluaisi tuonne pudota.

Kallioseinämän upeat muovaukset.

Punainen auto aivan yksin parkkipaikalla.

Mykistäviä hetkiä kuilujen reunamilla.

Tuolla alhaalla kylä, jonne olemme menossa.

Rotkoa ja tasankoa.



Brianin rotkon infotaulu.

Muuttolinnut parveilevat tasangon yllä.

Tässä Brianin rotko vielä kuvassa.

Minerven kylä ansaitsee oman postauksensa, on se vaan sen verran upea kokemus!