Viikko 39, täysikuuta ja vierailuja

Tässä veljen vierailun kunniaksi aperitiivit

Kävimme ihailemassa täysikuuta ja merenrantaa yöllä.

Meri on melkein tyyni

Ei näy ketään liikkeellä.

Hiljainen, todella hiljainen on kylätie.

Täysikuu on ihana, vaikka viekin yöunet

Jalanjäljet hiekassa ovat kuin taideteos

Varjo

Lissu vahdissa tyytyväisinä pihalla

Mamma ei vahdi, vaan nauttii olostaan.

Piha on todella kiva, suojaa auringolta löytyy

Kävin kahvilassa lähistöllä

Nokkela teksti eräässä ravintolassa, jossa kävimme
syömässä veljen kanssa.

Tämäkin teksti on niin totta!

Ensimmäistä kertaa kokeilimma savustaa kokonaista broileria.
Onnistui erinomaisesti, mahtui hyvin, kun puolitti sen.

Mainio väritys tällä kotilolla.

Viikko 38, muuttolinnut valmiina lähtöön

Vietin viimeisellä viikolla aikaa lastenlasten kanssa,
valitettavasti ei ole julkaisukelpoisia kuvia yhtään. Kävimme
myös metsässä, tietysti!

Tässä pannaria tulossa.

Auto pakattu valmiina lähtöön, kaksi koiran häkkiä ja kaksi
isoa matkalaukkua kolmen ihmisen kanssa, hvyin mahtui!

Vielä aamulla viimeiset hyvästit kotisatamalle. 

Sadekuuroja ja aurinkoa, sellainen oli
lähtöpäivän sää.

Lentosää mitä mainioin.

Barcelona toivottaa tervetulleeksi, jälleen kerran!

Kotona näkymä makuuhuoneen ikkunasta aamulla, huokaus,
ihanaa olla perillä.

Kävelyllä kylällä.

Viikko 37, leipomuksia ja viikonloppu ystävän luona

Leivoin tädilleni valmiiksi pikkuleipiä, lisää leipomista hänen luonaan.

 

Tätini halusi kokeilla, vieläkö pullapitkon letitys sujuu ja sujuihan se!

Tein hänelle lisäksi täytekakkupohjan.

Toki pikkupullia piti vielä leipoa, taisin tehdä niitä 60 kpl.

Mikä siinä onkaan, että voi olla noin myrkyllinen sieni tosi söpö.

 

Ystävän luona reippailimme päivän sienimetsässä ja illan
sain nauttia hänen loihtimistaan herkuista.

Kantarellit piilossa.

Ensimmäiset suppilovahverot

Mun lemppari, mustavahakas, erittäin satoisa ja herkullinen!

Mustavahakkaan heltat ovat vitivalkoiset

Tässä vielä muutama söpö pieni vahakas.

Kori oli melko täysi

Ja vieläpä mustatorvisieniä löytyi, aivan uskomaton onni!

Tässä meidän yhteissaalis

Tatit pääsivät kuivumaan saunan lauteille

Saimme nauttia valmiista ruuasta, meille toimitettiin mulle
tuntematonta herkkua, nyhtöpossua, erinomaista!

Tässä meidän juhlaillallinen, pääruuaksi nyhtöpossua.

Eipä voisi sievempää olla, kuin tämä pieni
koivunpunikkitatti!

Kaikkia kantosieniä kohtaan mulla on suuri aukko
sivistyksessä. En ole uskaltanut niitä poimia.

Tämä sieni oli valinnut erikoisen kasvupaikan.

Ystäväni osasi poimia näitä, nimeä en valitettavasti enää muista.

Olisiko ollut koivunkantosieni?

Viikko 36, risteilyllä Tukholmassa

Tällä paatilla sitä lähdimme velipojan kanssa Tukholmaan.

Ranskan matkaa odotellessa maistelimme ostereita, nam...

...sekä ranskalaista roseviiniä!

Taimenta vaihteeksi, oli oikein herkullista.

Minä ilman muuta otan aina tuoreita mansikoita, kun niitä on tarjolla.

Veljen suklaajälkkäri.

Urheasti olin kaverina, kun veli halusi käydä tanssimassa.

Tukholamassa sää suosi meitä ja oli kiva käppäillä ympäri kaupunkia.

Paluumatkalla liha maistui.

Sekä tietysti suklaakakku!

Sienestäminen ON vaan niin nastaa puuhaa. 

Kärpässieniperhe näytti niin kauniilta, että oli pakko kuvata.