Ystäväni Riitan ja minun yhteinen haave on joskus päästä taivaltamaan Karhunkierroksen polkuja. Jotta sinne saakka päästäisiin, meidän on syytä testata olosuhteita sekä varusteitamme lähempänä kotinurkkia. Tässä testivaellukseltamme kertomus:
MA 27.6. Matkalla Repovedelle
Matkustin Kuortista bussilla aamulla Kamppiin, jossa Riitta jo odottelikin. Matkamme jatkui Helsingistä Kouvolaan junalla. Kouvolassa oli aikaa juoda terassikahvit, sillä bussi Hillosensalmelle lähtisi puolisen tunnin kuluttua. Bussilla pääsimme Orilammen majan pihaan, josta venetaksi tulisi meidät noutamaan klo 16. Sitä ennen ennätimme nauttia terassilla vielä jonkun muun tekemästä ruuasta :) sekä pari lasillista viiniä, ylellisyyksiä. joita tulevalla viikolla varmaan tulee ikävä.
Päästyämme taksin kyydissä Karhulahteen, kävelimme reilun kilonmetrin reissumme eka yöpymispaikalle Olhavalle. Leirin pystytyksen jälkeen energiaa löytyi vielä iltalenkille ja kävimme kiertämässä Korpikierroksen, pituudeltaan n. 5 km. Vesisade alkoi pienenä tihkuna juuri ennen kuin ennätimme leiriin takaisin. Pieni iltapala ja sitten vaan kuuntelemaan sateen ropinaa, jota kesti aamuun saakka.
OLHAVAN LAAVUN lähistöllä sijaitsi wc sekä kaivo. Majapaikan valitsimme kauemmaksi laavulta ja lähempää wc:tä.
TI 28.6. Pitkälammen laavulle
Sade loppui juuri sopivasti ennen aamutoimien alkamista, jotka sitten ensimmäisena aamuna kestivätkin nelisen tuntia, kääk! Teltta märkänä jatkui matkamme puolen päivän aikaan. Valitsimme polun Karhulahden kautta Mäntyharjulle menevälle reitille, mikä osoittautuikin ihan viisaaksi ratkaisuksi, sillä se ei ollut liukas.
Ensimmäisen tauon pidimme klo 13, söimme mustikoita ja valokuvasimme hienoja maisemia. Nähtyämme opastekyltit päätimme kävellä (jos vaan jaksamme) Pitkälammen laavulle syömään lounasta ja yöpymään. Perille pääsimmekin puoli neljään mennessä.
Hiukan tahtia hidasti vasempaan kantapäähän tullut rakko, joka johtui siitä, että olin unohtanut vaellussukkani kotiin! Harmitus oli valtava.Viimeisen kilometrin ennen majapaikkaan saapumista kävelin ilman kenkää. Laavun jo näkyessä kompastuin kiveen ja lensin reppuineni pehmeään varvikkoon. Onni oli onnettomuudessa mukana, sillä tapahtuman jälkeen totesimme laskeutumisen laavulle jyrkkää rinnettä alas olevan liian vaarallista rinkka selässä. Niinpä laskeuduimme hitaasti raahaten molempien rinkat erikseen mäkeä alas päästen näinollen ehjänä perille. Kylläpä lounas jo maistuikin. Leiripaikaksi valitsimme laavun vastarannalta mukavan rinnetontin, josta ei olisi pitkä matka vessaan. Itse laavun lähistöllä ei olisi mahtunutkaan teltan kanssa yöpymään.
PITKÄLAMMEN LAAVULLA oli tulentekopaikan lisäksi wc ja kaksi lampea peräkkäin.
Loppuilta meni rauhallisesti juomavettä laavulla keitellessä ja aurinkoisessa illassa kivellä iltaruokaa nautiskellessa.
Tämän päivän matka oli n. 7,5 km ja siihen kului taukoinensa kaikkineen 3,5 h.
Ke 29.6. Linkkumyllyn pihapiiriin telttailemaan
Liikkeelle pääsimme kolmen tunnin aamutoimien jälkeen klo 11: aamupala, leirin purku ja rinkan pakkaus sekä veden keittäminen termareihin lounasta varten, siinäpä meidän joka aamuiset rutiinitoimet. Kehitystä tapahtuu joka aamu ja toimet sujuvat vähän nopeammin.
Rakko jalassa oli ikävä asia, varsinkin, kun rakkolaastari ei pysynyt teippaamallakaan kiinni. Jouduimme pysähtelemään puolen tunnin välein ja sekös hermojani raastoi. Vaihtelevaa, mutta helppoa maastoa pitkin kävelimme LINKKUMYLLYLLE saakka. Siellä oli tarjolla majoituksen lisäksi sauna ja ahh ihanuutta saimme varattua tunnin saunavuoron sekä telttapaikan kohtuulliseen 40 euron hintaan. Hienon huussinäyttelyn vuoksi saimme teltan lähelle useampaa designhuussia. Harvinainen ja upea tilaisuus, enpä olisi tännekään muuten eksynyt, ellei olisi reittimme varrella sijainnut.
Heti saunavuoron varauksen jälkeen oli mukava saada rinkka pois selästä ja syödä JÄÄTELÖÄ! Omistajat juttelivat niitä näitä ja infotulva tuntui toisaalta ihan mukavalta, mutta toisaalta vastaanottokykyyn nähden liialliselta. Mielenkintoisia näyttelyitä olisi ollut tutustuttavana mm. valokuvia ja floristien kädentöitä, mutta olo oli aikas nuutunut ja aikataulu saunavuoroineen painoi päälle.
Soitin miesväkeä apuun, sillä kotoa oli alle tunnin matka leiripaikkaamme. He toivat minulle ne VAELLUSSUKAT sekä sandaalit. Ekstrana saimme grillimakkaraa ja sen kanssa kylmää juotavaa. Kantapään rakkoon sain apua myös Linkkumyllyn omistajarouvalta, joka piipahti Mäntyharjulla apteekissa ja toi lisää rakkolaastareita sekä sidetarpeita. Näiden toimien avulla pystyisin jatkamaan matkaa huomenna. Monta seikkaa ennätti käydä mielessä ja ehdotinpa jo Riitalle vaelluksen vaihtamista melontaan…
Sauna oli aivan taivaallinen kokemus. Tunti hujahti saunoessa ja uidessa, saatiinpa pesaistua jotain vaatteitakin lämpöisellä vedellä. Jotenkin ruokailuajat venähtävät liian myöhään tällä reissulla, joten tänäänkin oli liian kova nälkä, kun vihdoin saimme aterian valmiiksi. Reijo ja Janne olivat tulleet kanssamme paistamaan makkaraa kodalle ja sekös maistuikin hyvältä. Saimme kevennettyä reppuamme laittamalla miesten mukaan kaikkea tarpeetonta, minun vaelluskenkänikin pääsivät jo kotimatkalle.
Onneksi pääsimme hyvissä ajoin nukkumaan, uni maistui ja kännykkä sai olla yön latautumassa omistajien huomassa. Mikäpäs tässä ollessa :).
Tämän päivän matka oli n. 6 km ja siihen kului useine laastarin vaihto pysähdyksineen aikaa suunnilleen 4,5 tuntia.
To 30.6. Pitkäjärven laavulle
Aamu oli ihanan aurinkoinen ja lämmin ja telttaleirissämme LINKKUMYLLYN maisemissa herätyskello soi klo 7. Meistä kumpikin oli tosin hereillä ennen sitä. Kävin uimassa, sitten keittelin kahvit ja nautimme aamupalan kodassa. Matkaan pääsimme klo 9:30. Olimme hoidelleet aamutoimet jo rutiinilla, mutta omistajapariskunnan hyvästely ja laskun maksaminen veivät oman aikansa. Päivän suunnitelmana oli kävellä PITKÄJÄRVEN LAAVULLE, jonne matkaa olisi n. 7 km. Reppu keveämpänä, jalka kunnolla teipattuna ja mieli virkeänä matka tuntui taittuvan joutuisasti. Pidimme taukoja n. tunnin välein. Saavuttuamme Pitkäjärven rantaan, päätimme pitää lounastauon rannassa kaliolla. Kerrassaan upea levähdyspaikka, siksipä aikaa vierähtikin helposti tunnin verran. Laavulle olisi vielä reilun kilometrin matka. Perille päästyämme ihastelimme laavun ympäristöä, jonne oli pystytetty ympäristötaideteoksia. Kerrassaan siisti ja hyvinhoidettu paikka. Normaalit rutiinit: leiripaikan pystytys, uiminen ja vaatteiden pesu kuuluivat myös tämän ihanteellisen päivän ohjelmaan.
Ennätin jopa päivälevolle tänään, mutta koska en saanut unta, kirjoittelin näitä muistoja ylös sekä luin kirjaa. Iltaruokailu oli kerrankin oikealla paikallaan klo 17 maissa. Saimme seuraa ensimmäisen kerran reissumme aikana, tosin vain lyhyeksi aikaa, kun saksalainen perhe tuli laavulle paistamaan makkaraa. Olimme ostaneet iltaruokailua varten kuivamuonia, pussiin lisättiin vain kiehuva vesi, 10 min odotus ja ruoka olisi valmista! Erittäin kätevää ja ihan syötävääkin, jälkkäriksi valmistin jauheesta vadelmakiisseliä.
Tämän päivän etappi oli siis n 7 km:n pituinen ja aikaa meillä meni reilun lounastauon kanssa 4 h 15 min.
Pe 1.7. Sammalisen kota viimeisenä etappina
Pitkäjärven laavulta matkamme jatkui SAMMALISEN KOTAA kohti. Se olisi tämän reissun viimeinen etappi, sillä aivan Mäntyharjun keskustaan emme ennättäisi. Pysähdyimme Suopellon mehuasemalla, jossa tapasimme Taisto Lustigin. Aikaa vierähti melkein tunnin verran hänen kertoessaan meille mielenkiintoisia tarinoita elämästään. Hänellä oli näytteillä vanhoja suksia sekä kaikenlaista hauskaa hiihtoon liittyvää rekvisiittaa. Saimme myös täydentää vesivarastojamme raikkaalla kaivovedellä ja henkilökohtaisen melkein-kädestä-pitäen-opastuksen Sammalisen kodalle, jota etsessämme olimme jo ensimmäisellä yrittämällä eksyneet. Kodalla oli kaivo, mutta ei peseytymispaikkaa, joten houkuttelin Riitan lähtemään yöksi Pertunmaalle saunaan ja siviilisaation pariin. Miehet saivat jälleen pelastustehtäväksi hakea meidät kodalta kotiin puolta vuorokautta aiottua aiemmin. Monen monta kokemusta rikkaampana pääsin kotiin ja Riitan matka jatkui lauantaina vielä bussilla Lahdesta. Kaksi asiaa päällimmäisenä muistissa tältä taivallukselta:
vaellussukat ja kuitupitoinen ruoka!
SÄÄ
Vajaan viikon reissuumme mahtui kaksi sadepäivää, tosin vettä tuli vain öiseen aikaan. Muuten saimme nauttia poutaisista, ihanan aurinkoisistakin lämpimistä kesäpäivistä yölämpötilankin ollessa yli 10 astetta.
HYTTYSET
Olimme varustautuneet hirvikärpästakein ja hyttysmyrkyin luonnollisesti runsaisiin hyttysparviin, mutta onneksemme emme niihin törmäilleet. Välillä tuntui jopa oudolta, kun sai olla rauhassa hyttysiltä metsän keskellä.
RUOKAILU JA VESI
Aamupalalle olimme varanneet ruisleipää, juustoa ja metwurstia kahvin kanssa. Välipalana söimme pähkinöitä ja kuivahedelmiä, tosin emme niin paljoa kuin olimme varautuneet. Lounaalla pussikeittoa ja näkkileipää sekä jotain pientä kuten pala suklaata. Itapäivän välipalakeksit jäivät syömättä, koskapa aikataulussa ei tuntunut olevan sille aikaa ja vatsaankaan ei olisi enempää mahtunut. Illallisella oli yksi pussiruoka (500 g) meille puoliksi, leipää sekä jälkiruokaa. Iltapalalle varattua puuroa emme ennättäneet syömään koko aikana ollenkaan. Meillä ei siis nälkä vaivannut koko reissun aikana eikä laihtumaan päässyt missään tapauksessa, sen verran tuhdit ja riittävät eväät olimme varanneet.
VARUSTEET
Rinkan lisäksi meillä oli yksi teltta, makuualustat ja -pussit. Trangian tilalle päädyin ottamaan retkikeittimen ja kattilan jätin onneksi kotiin, sillä pärjäsimme pelkällä kahvipannulla oikein hyvin, koskapa ruokaa varten tarvitsimme ainoastaan keittää vettä. Ruokailuvälineet, kuppi ja syvä lautanen termarin kanssa riittivät eväiden nauttimiseen reilusti. Vesipullon lisäksi minulla oli kahden litran säiliö vettä varten, mikä tuntui olevan sopivasti päivän taivallukselle. Vettä joutui keittämään juomakäyttöön soveltuvaksi silloin, kun kaivoa ei ollut. Järven ja lammen vesi oli erikoisen makuista keittämisen jälkeenkin, joten jotain maun peittämiseen tarkoitettua "pulveria" olisi hyvä ottaa seuraavalla kerralla mukaan. Tuntui, että tarvikkeissa ei meillä ollut mitään ylimääräistä, jopa pyykkinaru poikineen, puukko sekä nippusiteet pääsivät käyttöön. Vessapaperia emme tosin tarvinneet, sillä kaikissa kuivakäymälöissä reitin varrella oli reilut paperivarastot. Kunnon ensiaputarvikkeet on syytä olla, varsinkin, jos ei ole miesväkeä meitä pelastamassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti