Leppoisa ajelu rannikon pikkukyliin

Tänään olimme ajelulla Argelès-sur-Mer'istä etelään rantatietä. Ensin tutustuimme Coillioureen ja sen jyhkeään linnoitukseen, sitten ajoimme Port-Vendresiin. Voimia oli vielä sen verran, että ajoimme Banyuls-sur-Mer'iin. Siellä poikkesimme syömässä aivan loistoravintolassa Le Casot'ssa mieleenpainuvan ja todella maukkaan lounaan. Jälleen kerran loistava osoitus siitä, ettei ulkoisten puitteiden tule antaa häiritä päätöksentekoa. Harmillista oli, että nälkä ohitti valokuvauksen ja kameran sijasta veitsi ja haarukka pysyivät paremmin kädessä ;). Saltimbocca, jota nautimme, on perinteinen italialainen ruokalaji, joka valmistetaan usein vasikasta, mutta voidaan valmistaa myös broilerista. Tuota broileriversiota kokeilimme tänään. Reijo naureksi, että Espanjan ja Ranskan rajalle piti tulla syömään italialaista ruokaa...

Huomenna olemme lähdössä pariksi päiväksi reissuun hiukan kauemmas ja olemme poissa pari yötä tästä majapaikastamme. Sikäli hyvä, koska nettiyhteys täällä on huono, josko saisin sitten ladattua noita valokuviakin paremmin. (mikäli ennätän) Muuten olemme tyytyväisiä huoneistoomme, joka on suurempi kuin viime jouluna ja ranskalaisiin naapureihimme, joiden kanssa tulee vaihdettua pikakuulumiset päivittäin. Naapureita meillä on tänä vuonna myös enemmän. Sijainniltaan tämä asunto on ihanteellinen, vain neljä kilometriä merenrantaan ja muutama kilometri päätielle, jota pitkin voi ja on helppo huristella vaikka kuinka ja pitkälle.

Ensimmäisenä päivänä tutustumme Montpellieriin (Talo Ranskassa-ohjelmasta tuttu kaupunki) ja sen ympäristöön ja toisena päivänä ajamme vielä kauemmas itään Martiguesiin. Toivon mukaan sää suosii meitä, tänään oli yllättävää kyllä pilvistä ja aamulla auton mittari näytti VAIN 7 lämpöastetta, kääk. Toki auringosta on mukava nauttia, mutta eipä sen puute kykene himmentämään sitä iloa ja intoa, joka jälleen on vallannut mielemme. Reijokin sanoo voivansa jo paljon paremmin, mikä tietysti helpottaa kokonaistilannetta :).

Huomenna on myös sikäli merkittävä päivä, että merkintä 20.12.2012 on ainutlaatuisuutensa lisäksi meidän yhdessäolon kuukausipäivä. 3 vuotta ja 9 kuukautta on siitä, kun Reijoon törmäilin kohtalokkain seurauksin. Pitänee varmaan taas poksauttaa pikkupullo shamppanjaa illalla Montpellierissä, vaikka Reijo ei mikään shamppanjafani olekaan.