Viikko 44, kiivien poimintaa Simpukan kanssa

Tässä uudelleen kiivitarhassa.

Päivän saalis. Yksi ämpärillinen painaa n. 15 kiloa.

Kerääjille tuli nälkä. Tässä ruokakuvia.

Lämpöaalto jatkuu. Ihanaa!

Viikko 43, auringonpalvontaa ja kiivien keräämistä

Mitkä lämpötilat lokakuun lopussa heti aanusta!

Ihana aurnko ja meri! Näihin en kyllästy.

Kilometreittäin hiekkarantaa!

Paikallista sienestystä vaellusreissulla. Näitä  luonnonsieniä oli
mukava nauttia vaihteeksi.

Jos aamulla oli lämmin, niin näyttää olevan illallakin!

Kääk! Mikä ihmeen joulu?

Naapurikylän rannalla.

Kävelyreitti kulkee entisen asuinpaikan läheltä.

Kiivit poimitaan raakoina. Tässä lähistön luomutilalla.

Mikä onni saada omin käsin poimia herkullisia hedelmiä!

Viikko 42, kyläreissu jatkuu, vierailu Strasbourgiin ja kotiinpaluu

Aamulenkillä kuvattiin raasen mäennyppylää, joka oli
nimeltään le Rocher du Dabo

Sienen kuvat silmissä marssimme metsässä.

Vähän aikaa kuljettuamme tuli muutamakin tatti vastaan,
ei turhaan kävelty kolmea tuntia metsässä!

Jostakin syystä isäntäväki ei ollut löytänyt sieniä täältä,
siinäpä meille suomalaisille haastetta! 

Tarpeeksi monta kilometriä kun kävelee, niin
saalis oli runsas!

Kaatosade on jättänyt jälkensä metsään.

Melkoista jälkeä tekeevesi maastossa.

Välillä kaupunkimaisemissa. Palasimme takaisin Strasbourgiin.

Jokivarren taloja.

Ruska on värjännyt viiniköynnökset komeaksi!

Rein-joen sivuhaara virtaa kaupungissa.

Kaupungin kuuluisa katedraali.

Oli se vaan upea ilmestys! Tässä sisältä kuvattu.

Kaupungin kattojen ylle laskeutuu hämärä ja rauha.

Menin sitten nälkäisenä kauppaan ja ostin KAHDEN KILON
leivän, josta varmaan syödään kuukauden verran!

Perinteinen suomalainen pullataikina tässä tulossa.

Tein pikkupullia vaellukselle tarjottavaksi.

Reijolle leivoin rahkapitkoja.

Vaelluksen lähtömaisemat.

Viikko 41, kyläreissulla ja syntymäpäiväjuhlissa

Reissunaisen velipoikakin pääsi reissuun mukaan. Kävimme
erään ystävämme luona Strasbourgissa. Syksy oli saapunut tänne.

Jossei nyt aivan ruska niin melkein!

cannellonit (klikkaa linkkiä, jos haluat ohjeen)

Strasbourgin lähettyvillä loma-asunnolla vietimme viikon verran.

Pihlajahan se siinä!

Alsassilaista ruokaa tietty piti syödä eli choucroutia.

Lähiympäristön maisemia.

Eräällä mäennyppylällä oli autoharrastajat liikkeellä
samaan aikaan ja tietysti autojen ihailu kuului asiaan.

Tuolla mäennyppylällä olimme juuri! Nyt tutustumme paikallisiin
vaellusmaisemiin.

Korkeutta ihan mukavasti tässä paikalla: 732 metriä

Metsää riittää täälläkin!

Tässä muutama reittiehdotus vaeltajille.

Tässä pyöräilijöille omansa.

Lisää vaellusreittejä.

Ihanan rauhallinen pikkukylä. Oleskelumme aikana sattui
olemaan sopivasti helleaalto!

Paikallisiin synttärijuhliin osallistuminen oli vaikuttava
kokemus. Olimme myös kyläläisille suuri ihmetyksen aihe...

Tässä muutama illan aikana tarjottu viini.

Synttärimenu

Kävelylenkille lähdössä. Maisemissa ei valittamista!

Onneksemme löysimme kivoja metäspolkuja,
viileämpiä sekä koiralle että ihmisille.

Halloween näkyi jo täälläkin, vaikka siihen oli vielä aikaa.

Kylältä kuvattuna mäennyppylä, jossa ihailimme  harrastusautoja.

Saako aitaa edes tasaisemmin leikattua?

Puutarhuri oli innostunut työstään ja muotoillut erilaisia
taideteoksia pihalleen.

Kirkon seinustalla istutus.

Erikoisviiniä, jota vietiin sairaalaan esim.
toipilaille, koskapa oli makeaa ja vahvaa.
En maistanut, mutta kuuntelin tarinaa sujuvasti.