Viikko 46

Maanantain ohjelma muuten normaali, mutta illalla olimme luvanneet mennä ystävän luo syömään. Aamukävelyllä kävimme kovasta tuulesta huolimatta. Ilta sujui rattoisasti ja vatsa täynnä oli mukava käydä nukkumaan....

Joku iso valkea lintu, vaikka kuvasta ei sitä erotakaan.

Reijo on testannut ankanrinnan savustusta ja onnistunut
makutestien perusteella oikein hienosti!

Tiistai oli siivouspäivä. Olimme päättäneet käväistä kahvilla kävelyn puolivälissä, kova tuulikaan ei saanut meitä muuttamaan mieltämme. Valitsimme Voie Verten sen suojaisuuden vuoksi, ei huono valinta ollenkaan, auringossa tuli jopa vähän kuuma. Barcaresissa poikkesimme tutussa myllykahvilassa.

Keskiviikkona lähdin heti aamusta sauvakävelylle. Laitoin sitten liikaa vaatteita päälle ja hikoilin reippaasti. Tuuli oli tyyntynyt, minkä vuoksi keli tuntui tosi lämpimältä.
Päivä sujui terassilla auringosta nauttien, nukkumaankaan ei malttaisi mennä. Illalla sitten ruuanlaittopuuhia, kauppalistan suunnittelua sekä lähestyvien 100-Suomi juhlien menun miettimistä.

Kasvisruokaa.

Torstaina kävin kauppareissulla ystäväni kanssa. Aurinko paistoi silloinkin, mutta aamu oli viileämpi. Iltapäivällä kävimme testaamassa Reijon kanssa kylän uutta leipomokahvilaa. Illalla poikkesimme syömässä ostereita ystävien luona ja juhlistimme Beaujolais Nouveauta! Oikein ihana päivä.

Perjantaina nautimme auringosta ja pitkästä kävelylenkistä St Cyprienissä Reijon ja Lissun kanssa. RouvaTiikeri on saanut jäädä kotiin lepäilemään tällaisina päivinä. Reitin varrella törmäsimme markkinoihin ja eksyimme sinne vähän ihmettelemään. Mukaan tarttui viikunoita, clementiinejä ja pöytäliina. Varmaan olisi tullut osteltua muutakin, mutta reppuparka oli ahdettu jo liian täyteen. Tuumasimme tulevamme toiste.

Ruokapaikan löysimme satamasta kauempaa, ruoka oli oikein herkullista ja tarjoilu miellyttävää. Ihmisiä oli paljon liikkeellä vieläkin, vaikka loma-aika on jo ohitse.

Lauantaina pääsin taasen vesikävelylle (marche aquatique) pariksi tunniksi. Olen erittäin innoissani uudesta harrastuksestani. Ainoa harmi, joka tästä seuraa, on kahden torin kierros-tradition loppuminen. Sitä kun ei voi muuna päivänä harrastaa. Pitää siis kehittää uusia traditioita :).

Paluumatkalla poikkesin oman kylän torille ostamassa vihanneksia, sillä tutustuimme jo viime vuonna pariskuntaan, jotka ryhtyivät puutarhureiksi. Rouva on nyt ollut myymässä keskiviikkoisin ja lauantaisin tuotteitaan. Munakoisoa, kesäkurpitsaa erilaisia kurpitsoita, paprikaa, lehtimangoldia, salaattia, sipulia, bataattia ja retikkaa olemme ostaneet ja niistä väsänneet vaikka mitä. 

Tänään sunnuntainaoli vuorossa vaellus, josta oma stoorinsa.

Viikko 45

Maanantaina alkoi viikko lounaalla ystäväpariskunnan luona. Saimme maistaa alsassilaisia herkkuja, paitsi jälkiruoaksi creme caramellia, jonka teki eräs vieraista. Harmi, etten kirjoittanut noiden ruokien nimiä ylös, sillä enhän minä nyt enää muista! Sen verran voin kertoa, että tuossa alkuruokalautasella oli tonnikalamoussen tapaista. Pääruuaksi "lihapullia", joissa porsaan lihaa ja maksaa. Juustoista otin kuvan  vain comtén kansipaperista, hyvä minä. Maistoin itse comtéa ja Reijo ihastui Munsterin juustoon (linkki), joka mielestäni haisi ja maistui pahalle. Jälkiruoka onneksi pelasti tilanteen, se oli herkullista.

Poimimani kiiveistä ensimmäiset alkavat kypsyä pussissa omenien kanssa, makeita olivat ja niistä on iloa pitkäksi aikaa!

Tiistaina oli jälleen koirien turkinhuoltopäivä, joten poikkesimme heti aamusta kävelyllä meille rakkaaksi paikaksi muodostuneeseen Etang de Canet'hen. Sinne oli saapunut runsain joukoin koululaisia retkelle ihailemaan kalastajakylää, mutta itse kävelylenkin saimme kiertää aivan rauhassa.

Keskivikko meni kokonaan vaelluksella ja tässä kuva tulomatkalta vuoristotieltä.

Torstai oli tavanomainen kauppapäivä, tuulta on riittänyt nyt noin viikon verran, eikä sille loppua näy. Sää oli puolipilvinen. Kotona oli kaikenlaista puuhaa, joten päivä luiskahti nopeasti iltaan.

Perjantaina kävimme heti aamusta koirien kanssa kotimaisemissa lenkillä, sillä meidät oli kutsuttu lounaalle ystäväni Nadinen luo. Sää oli aivan upea, tosin tuuli viileästi, mutta suojaisassa paikassa oli todella lämmintä. Leivoin viemisiksi meille jälkiruuaksi omenapiirakkaa ja Reijo savusti ruuaksi suuren meriahvenen, joka painoi reilusti yli kilon. Ystäväni on monta kertaa sanonut meille, että hän ei osaa laittaa kalaa ruuaksi, joten sen vuoksi marssimme hänen luokseen kala kainalossa.

Alkuruuaksi hän oli valmistanut rapusalaatin, joka oli todella maukasta. Kalan kanssa söimme haudutettua fenkolia sekä perunamuusia. Juustoja emme jaksaneet maistella vaan söimme omenapiirakkaa vaniljakastikkeen kera jälkkäriksi.

Lauantaina oli vihdoin odotettu päivä, jolloin pääsin kokeilemaan paikallista vesijuoksua. Tosin se oli kävelyä vyötäröä myöten meressä. Matkaksi mittasin reilut viisi kilometriä ja aikaa meillä kului tähän sellainen himpun vajaa pari tuntia. Olin varustautunut märkäpuvulla, pääsuojalla ja kengillä sekä hanskoilla, kuten täkäläiset. Voi olla, että pelkän uimapuvun kanssa olisi tullut vilu parin tunnin kävelyn jälkeen. Tosin veden lämpötila oli peräti 16 astetta. 

Tästä marche aquatiquesta (linkki) tuli nyt minun uusi harrastukseni! Harmi, ettei kuvaaja ollut paikalla, jospa ensi lauantaina monsieur lähtisi mukaan ja saisin kuvia paikan päältä.

Urheilusuorituksen jälkeen istuimme terassilla pelaamassa korttia ruokaa odotellessa. Lämmintä oli suojaisella terassilla päälle 20 astetta. Vielä myöhemmin iltapäivällä takapihan lukemat varjossa näyttivät tältä: 

Sunnuntain aloitimme rauhallisesti erikoisaamiaisella. Ei aivan Reijon suosikkia enlantilaista aamiaista tänään, mutta melkein. Munakasta, pekonia, paistettuja herkkusieniä ja tomaattia, NAM. Tuoretta patonkia ja salaattia. Jälkiruuaksi ostin meille leipomosta kaksi erilaista torttua, toinen vadelmaa ja toinen toffeeta. 

Olimme sopineet piipahtavamme Simpukan luona, joten jätimme koirat lepäämään kotiin ja pidämme itsekin liikunnasta lepopäivän. Savustimme ankanrintaa viemisiksi, on se sen verran erikoisherkkua. Pelasimme tietysti korttia, taas, addiktoivaa puuhaa se kyllä on, sillä nykyisin pelaamme korttia jo Reijon kanssa kaksistaan kotona. Simpukka puoliskoineen oli valmistanut meille oikein herkullisen aterian, jonka juuri ja juuri maltoimme syödä pelailun välissä 😊. 

Palatessamme reissusta mietimme, ettei lainkaan hassumpi päivä, ihanaa rauhallista yhdessäoloa ja miellyttävää seuraa, herkullisia eväitä unohtamatta. Tulomatkan kruunasi vielä auringonlaskun näkymät, joista yritin auton ikkunasta ottaa kuvia. Tällaisia päiviä voisi viettää useamminkin!