Joulupäivän kävelyllä kuvattua

Jälleen suuntautui matkamme Saint-Cyprieniin...

Suihkulähde päivänvalossa.

Mänty vai kuusi?

Mölkkykenttä? Reijo kertoi, että ranskalaiset olivat mölkyn maailmanmestareita.

Komea sypressikuja johti asuinalueelle, jonne haaveilemme asettuvamme asumaan.

Ihanan rauhallista seutua huolimatta vieriviereen rakennetuista taloista.

 

Taloja kuvattu sieltä täältä.

 

 

Puistomaista seutua.

Elnen kanaalikin kulki asuinalueen poikki.

Joulupäivän alkupalat: hanhenmaksapateeta, anjovista ja oliiveja.

Pääruokana paistettua lampaanfilettä.

Jälkkärihillo, letut ja kermavaahto loppuivat kaikki samalla aterialla.

Jouluaaton iltalenkki ja ruokailu

Lupaamiani lisäkuvia tulevasta kotoseudusta.

Harmi, ettei tuo suihkulähde näy iltahämärissä paremmin.

Kivan näköinen talo meidän mielestämme.

Mukavan oloista asuinseutua, rauhallista ainakin näin talvisaikaan :).

Nuo palmut tekevät heti hienon säväyksen.

Niin se vaan minunkin piti ostaa ostereita joulupöytään.

Tässä Reijon punamullot.

Ovat sitten kauniita ja helppoja valmistaa!!!

Meidän alkuruokapöytä: oliivicocktail, taramasalata sekä kahdenlaista patéta. Kohtuus määrän suhteen alkaa kurotella optimia kohden, vihdoinkin.

Maassa maan tavalla...shamppanjaa juomana.

Taas kuvaus oli jäädä tekemättä valmiista punamulloista, huomatkaa hienostunut myslikuorrutus :D!

Taisipa olla vuosi sitten myös jälkkärinä lettuja ja hilloa kermavaahdon kera.

Nam.

Saint-Cyprien, tuleva asuinpaikkamme ;)

Täällä on kaikki mitä tarvitsemme. Kuvat ovat nyt hiukan yksipuolisia, lisään itse kylästä otettuja myöhemmin.

Kaistale oikean ja "sisämeren" välissä.

Tulevaa lenkkeilymaastoa kenties?

Dyynien suojaksi pystytetty aitaus.

 

Melkoisen pitkä rantakaistale ja vähän auringonottajia. Yksi henkilö lisäkseni kävi uimassa, ei kuitenkaan Reijo ;).

Kivan kokoisia katkararapuja, paksumpia kuin mun peukaloni ja herkullisia evääksi piknikille. Maksoivat alle 10 eur kilo.

Mainingit jaksoivat kuljettaa viestiä tuulelta.

Rauha on sydämissämme. Toivottavasti myös teillä.

Auton kyydissä Martiguesista takaisin

Poikkesimme katsomassa oikeaa mertakin Martiguesin laitamilla ja tapasimme kissan, joka odotti todennäköisesti kalastajia.

Uimaranta oli autio.

Tankkereita oli useampi "parkissa" merellä odottamassa kenties öljysatamaan pääsyä. Harmi, etten saanut parempaa kuvaa.

Pakollinen lyhyt kävelylenkki rantapenkereellä ennenkuin lähtisimme autolla kotia kohti. Tällä kertaa emme jaksaneet käydä Marseillesissa, harkitsimme sitä kyllä erittäin ohikiitävän hetken.

Koska Reijo ajoi kotiin päin, räpsin taas kuvia liikkuvasta autosta.

 

Maisemat melkein kuin Pohjanmaalla. Tasaisempaa kuin kotosalla.

Viljelyksiä monenlaisia matkan varrella.

Hauskaa taas saada noita kylttejä kuvaan...

 

Karjankasvatustakin kenties?

Taas tuulivoimala.

Arlesia ohittaessa jäi nämä paljaat puut mieleen.

Jonotusta tietullipisteeseen.

Molempina reissupäivinä vettä tihuutteli aina välillä ja muutenkin aurinko pysytteli piilossa suurimman osan aikaa.

Lisää kylttejä...

Saa nähdä milloin meidän skodaan tulee tuollaisia maalauksia kylkeen?

Ostettiin matkamusiikkia.

Apulainen työssään. Vielä oli matkaa, huoh.

Taas tietullissa, perjantaina oli paljon ihmisiä liikkellä matkalla johonkin. Muidenkin maiden rekisterinumeroita näimme liikenteessä- Autojen takaosat oli sullottu täyteen tavaraa.

 

Autoja riittää mennen tullen.

Lisää viljelyksiä.

Matkalla melkein Marseilleen tuli ikävä vuoristoa! Tuolla ne viimein siintävät.

 

 

Kotimatkalla taas tuo tuolinselkämys tervehti meitä.

Lunta vuoren huipulla.

Melkoisen komea rivi raukeasti pyöriviä propelleja.

 

Taisi olla Perpignanin lentokenttä tuossa.

Ollaan melkein kotona, ihanaa!