sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Viikko 8

Maanantaina jatkui vuodenaikaan nähden upea ja lämmin sää, jota lupailtiin jatkuvan koko viikon. Istuimme aamiaisesta alkaen syömässä ulkona ja päivä päättyi terassikahveihin mustarastaan säestäessä. Lähdin aamulla ystäväni Nadinen kanssa kauppareissulle, sillä tänään meille tulisi ruokavieraita lounaalle.
Olimme monsieurin kanssa pähkäilleet päivän menua ja päätyneet erikoisempaan versioon. Koskapa meidän itsemme teki mieli hernekeittoa, se olisi pääruoka tällä kertaa ja blinit saivat nyt kummallisen kunnian toimia hernekeiton alkuruokana! Paistoin lättyjä jälkiruuaksi ja ne tarjoiltiin kotona tehdyn mansikkahillon ja kermavaahdon kera. Kuvia ei valitettavasti tullut otettua yhtään, sillä aika sujahti syömiseen ja yhdessäoloon.

Loppuillan vietimme vähän teeveetä katsellen ja tulevaa Gironan matkaa suunnitellen. Pöytävarauksetkin saimme tehtyä ravintoloihin ja karttaa toki katsastelimme valmiiksi, jotta tietäisimme suurinpiirtein minne suunnata.

Koirat viihtyvät pihalla, mutta odottavat toki seuraa...
rapsuttajia kaivataan.
Tiistaina reidet olivat mukavan kipeät, mutta siitä ne vertyisivät, kun lähtee liikkeelle. Aamupäivällä lähdimme vaihteeksi katsastamaan merenrantamaisemia rauhallisesti. Tänään olisi vuorossa espanjalaisen ystävämme luona vierailu lounaan merkeissä. Hän oli luvannut laittaa kania ruuaksi. Alkuruuaksi söimme artisokkaa sekä leikkeleitä. Jälkiruuaksi hän tarjoili makeaa mousseeta sekä tietysti turronia, monenaisia makeita pikku kakkusia ja kahvia. Nukutti erinomaisesti kaiken tämän jälkeen.
Loppuilta kului kesäisestä illasta terassilla nauttien. Lämpöä ulkona vielä kuuden aikaan 20 astetta!

Keskiviikkona päätimme olla reippaita ja vähän siivoilla, pestä pyykkiä, pakata laukut torstain reissua varten ja käydä naapurikylässä koirien kanssa pidemmällä lenkillä. Aamu kului kuitenkin terassilla aamukahvilla auringosta nauttien ja naapurin rouvan kanssa kuulumisia vaihtaen, mutta ennen lounasta olimme suurinpiirtein ennättäneet tehdä suurimman osan hommista. Päikkäreiden jälkeinen liikuntaosuus oli onnistunut. 5 kilometriä reilussa tunnissa on riittävä saavutus koko poppoon kanssa kävelyllä. Illalla vähän yhdessä telkkarin tuijottamista, blogin päivittämistä ja skypessä juttelua, siinäpä se ilta hujahti sukkelaan ja klo 22 olimme kumpikin tyytyväisenä nukkumassa!

Rauhallista oli täälläkin lenkkipolulla.

Kevätpäivän suurin ongelma on oikea pukeutuminen.
Mikä on sopiva määrä vaatetta? Siinäpä pulma.

Polku houkuttelee rantaan.

Sitkeästi vesi pysyttelee maan pinnalla.
Viime sateista on aikaa, mutta lätäkkö ei vaan imeydy.

Tässä näkyy myös viime sateiden vaikutus. Tie on poikki,
vaikka vesi on jo vähän laskenutkin.
Torstaiaamuna alkoi matka Espanjaan, Gironaan, siitä sitten taasen oma juttunsa.

Lauantaina iltapäivällä palasimme kotiin ja yritimme palata arkeen takaisin, mikä ei nyt aivan heti onnistunut. Illalla piti vielä nauttia aperitiiviksi espanjalaisia tuliaisia. Koiranhoitajakin pistäytyi kertomassa kuulumisia ja ilta hujahti nopeasti.

Leikkeleitä, melonia, tomaattia, oliiveja ja simpukoita. Nam.


Sunnuntaiaamu oli aivan upea, mutta väsymystä tuntui hiukan reissun valvomisista, joten aamulla katselimme teeveetä ensin pari tuntia, jonka jälkeen olikin jo aika poistua ulos auringonpaisteeseen. Kävimme rauhallisen kylän ympärikävelyn sunnuntain kunniaksi ja lounasta söimme kotipihalla ulkona.
Iltapäivällä istuimme vielä kotiterassilla ja loppuilta sujui valokuvia katsellen sekä blogia päivitellen.

Koirapuistossa tuli vastaan lukuisia nelijalkaisia kavereita.

Kylänraitilta vähän syrjäpoluille.

Rauhallinen aamupäivälenkki sopi koirillekin.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Girona, lähtöpäivä

Rauhallinen aamiainen possukahvilassa vielä ennen lähtöä, sitten auton noutaminen parkkitalosta ja eikun matkaan. Piipahdimme vielä Decathlonissa kaupungin laidalla ihmettelemässä Espanjan hintoja (jotka näyttivät olevan samoja kuin täällä meillä) ennen auton keulan suuntaamista pohjoiseen.

Pysähdyimme ostoksilla Jonquerassa (linkki), mukaan tarttui hiukan tuliaisia koirahoitajalle sekä Suomeen, ostimme lisäksi lounaalle salaattia ja Reijolle alkoholitonta olutta. Iltapäivällä saimme nauttia lounaan kotiterassilla ennenkuin väsymys tuli ja korjasi meidät sänkyyn. Ilta kuluikin telkkarin ääressä, yhteinen harrastuksemme poliisisarjat odottivat meitä jo.

Yhteenvetona voisi todeta, että Girona on yllättävän kallis kaupunki espanjalaisittain, ei niin turisteille tarkoitettu, kuin kuvittelimme. Sikäli mukavaa, kun ei ole liialla turistitouhulla pilattu, mutta tuota katalaanin kieltä vaan on hankalaa ymmärtää. Ehkäpä kesällä enemmän "sirkusta ja markkinahuveja".

Aamupala nautittiin possuravintolan terassilla.

Decathlonissa vaellus- ja retkeilysosastolla.

Lumihuippuiset vuoret muistuttavat, että on vielä talvi.

Lauantaina ei rekkajonot olleet aivan yhtä pitkiä kuin tulomatkalla.

perjantai 24. helmikuuta 2017

Girona, toka päivä

Tapani mukaan heräsin aamulla hyvissä ajoin, enkä siten pystynyt toteuttamaan haavettani pitkään nukkumisesta. Toisella meistä ei ollut lainkaan ongelmia uneksia yhdeksään saakka. Olin kuunnellut kohinaa sisäpihalta, mutta en voinut kuvitellakaan vesisadetta sen aiheuttajana, vaan totuuspa paljastui, kun avasimme verhot. Piha oli aivan märkä ja parhaillaankin tihuutti jonkun verran. Ei auta, ylös ja ulos oli mentävä. Suuntasimme ensimmäiseksi kantapaikkaamme aamupalalle, joka tänään muodostui vain vastapuristetusta tuoremehusta. Muuta ei voinut kuvitellakaan vatsalaukku paran vastaanottavan. Istuessamme siinä kahvilan terassilla sade koveni siten, että pakko oli hakea autosta sateenvarjot, joita emme todellakaan olleet ajatelleet tarvitsevamme! Suurten sateenvarjojemme kanssa seikkailimme kapeilla kaduilla, missä tuntui olevan ruuhkaa sateenvarjon kantajista. Muitakin turisteja oli liikkeellä.





Reijo oli etsinyt etukäteen tietoa nähtävyyksistä Gironassa ja häntä kiinnosti tutustua arabialaiseen kylpylään (linkki), jonka roomalaiset olivat rakentaneet. Loistokkaimmat päivät olivat kylpylässä vain mielikuvituksen varassa todettavissa ja meitä kuvittelijoita ei montaa sateisessa säässä ollut tutustumassa raunioihin. 















Kylpylän jälkeen palasimme todellisuuteen ja sateen ropina oli ehkä hiukan vaimennut. Totesimme turhaksi kastella kenkiämme enempää ja palasimme hotelliin laiskottelemaan kahvilan kautta. Juustokinkkusämpylä maistui jo vähän paremmin ja kahvin tuoksu oli suorastaan huumaava.  Viime yön valvominen ja sateen ropina jouduttivat siestan viettoon ryhtymistä.




Kuinka ollakaan herättyämme totesimme sateen tauonneen ja siitäkös inspiraatio lähteä tutkiskelemaan uudelleen kaupunkia heräsi. Kamera laukkuun ja menoksi. Kiertelimme monenlaisia katuja pitkin ja löysimme Gironan katedraalin sekä vanhan kaupungin juutalaiskorttelit sekä monta muuta nähtävää. Vihdoin löysimme myös ns. turistialueen, jonka puutosta olimme eilen vähän ihmetelleet. Jokunen muukin turisti oli ilahtunut säätilan muutoksesta, niinpä meitä oli tungokseen asti kujilla kävelemässä. Tänään saimme kuulla useampaa vierasta kieltä.

























Tämänkin illan ruokapaikan olimme valinneet Tripadvisorin suositusten perusteella ja myönnettävä oli, että vaikka se ei eiliseen tasoon yltänytkään, meidän ei silti tarvinnut pettyä. Täysin erilainen ja ihastuttava paikka tämäkin ja pöytävaraus pakollinen, sen verran suositusta ravintolasta (linkki) oli kyse. Omintakeinen sisustus, mutkaton palvelu ja yksinkertainen herkullinen lähiruoka, siinä lyhyesti tämän ravintolan plussat. Näitä kahta ei kannata edes vertailla sen verran erilaista kategoriaa ne edustavat. Erinomaisia omalla tavallaan molemmat. Onneksi oli lyhyt matka hotelliin ruokailun jälkeen...