5. päivä Oslossa: Holmenkollen

Viimeisen reissupäivän ohjelmaan valitsimme vierailun Holmenkollenilla, vaikka aamun harmaa sää ennustikin huonoa näkyvyyttä. Samaan aikaan tapahtumapaikakseen oli valinnut Holmenkollenin myös juoksutapahtuma, jossa väriä ei säästelty! Color me rad (linkki) Tämän juoksutapahtuman ansiosta hyppytorniin oli vapaa pääsy, ei paha!

Tulimme metrolla perille, joka kulki maan päällä ja maisemia oli mukavaa katsoa hitaasti ylämäkeen punnertavasta junasta. Ylhäällä mäellä maisemat olivat huikeat, vaikkakin osaksi sumun peitossa.

Metrojunat rahtasivat paikalle juoksutapahtumaan osallistujia
koko ajan lisää.

Vain 278 m meren pinnasta sijaitsi Holmenkollen, olisin kuvitellut
sitä hiukan korkeammaksi.

Metrosta purkautuu lisää väkeä paikalle.

Sumu peittää maiseman. Voi vain kuvitella, kuinka upea meren
kimallus olisi aurinkoisella kelillä.

Maailman rauhasta uneksivalle omistettu patsas ja sen laatta.

Ikuinen rauhan tuli.

Sumua myös hyppytornin juurella. Juoksutapahtuman värikkäät
osanottajat.

Lähtösuoralla väriä.

Eräs perhe valmistautumassa tapahtumaan, pussista värijauhetta
hiuksiin ja iholle.

Lämmittelyjumpat menossa.

Huimapäätt saivat hypätä hyppytornista vaijerin varassa.

Vauhtia tällaisessa hypyssä on 50 - 70 km/h. Melkoista kyytiä.

Jaksoinpas kavuta melko korkealle! Reijo jäi suosiolla odottamaan
alas, korkeat paikat eivät ole häntä varten.

Simulaattorissa olisi voinut kokeilla slalomia tai mäkihyppyä
100 - 130 km/h vauhdilla. Mulla olisi varmaan ollut huonot
pöksyssä, jos olisi simulaattoriin rohjennut.

Siellä monsieur seisoo alhaalla.

Haastetta kerrakseen kovalla tuulella mäkihyppäjillä
osua tuohon kaukaloon. Luonnossa se näytti todella
kapealta.

Bikkja i bakken - koirapatsaan tarina mielenkiintoinen. Jonkun
koira oli päässyt vahingossa irti 30.luvulla ja
juossut alas monttuun sinne, minne hyppääjät laskeutuvat.

Taasen eräs huimapää matkalla alas hyppytornista. 

Ensimmäinen erä lähti juoksemaan n. klo 11.

Holmenkollenin musta puukirkko, rakennettu tuhkan päälle,
sillä edellinen kirkko poltettiin v. 1992.

Parempi jalat tukevasti maassa, sanos ruåttalainen.

Hiukan pilvet väistyvät ja maisema pääsee oikeuksiinsa.

Modernit kerrostalot aivan metroaseman kupeessa.

Tässä se metro nyt on, maanpäällä vielä Majorstuenissa.

4. päivä Oslossa: Oopperatalo

Koska näytti tulevan kaunis päivä tänäänkin, lähdimme kaupungille kävelemään. Ensin ajoimme ratikalla vähän turistiajelua, koska 7-päivän lippu poltteli taskussa :). Jäimme rautatieaseman kulmilla pois ratikan kyydistä ja suunnittelimme käyvämme katsomassa voimakkaita tunteita herättäneen Oslon oopperatalon. Meissä se ei herättänyt sen suurempia tunteita, ihan hauskaa oli käyskennellä talon katolla, josta oli upeat näköalat. Ainoa asia, joka jäi mietityttämään, kuinka katolla voisi kävellä sadekuuron sattuessa.

Oslon keskusrautatieasema. Turistitoimisto sijaitsi sen kupeessa.
Ihan tiedoksi, että taisipa olla kaupungin ainoa,
koska emme löytäneet muualta,
vaikka etsimme ja kyselimmekin.

Sodassa kaatuneiden muistopatsas.

Matkalla oopperatalolle.

Tuossa se nyt nököttää. 

Lasia on ainakin käytetty runsaasti seinämateriaalina.

... kuten myös jäävuorta esittävässä taideteoksessa oopperatalon edustalla.

Huikeat näkymät katolta Oslon edustalle.

Oopperatalon eteen oli tuotu esiintymislava lautalla. Mielenkiintoinen
viritys tuo ulkolava.

Kuvia katolta kaupungille päin.

Nämä talot erikoisine koristeineen herättivät kovasti mielenkiintomme,
mutta emme ennättäneet niitä tarkemmin tutkiskelemaan.

Melkoinen rakennus tämä oopperatalo. Kaltevat pinnat ovat
haasteellisia sateella, kuvittelen.

Oli aivan pakko laittaa tämä lautasmalli norjalaisittain kuvaan,
sen verran hauska se on. Kolmasosa makkaraa, kolmasosa perunaa
ja kolmasosa vihanneksia. Näin.

3. päivä Oslossa: Oscarshallen ja Det Kongelige Slott

Ihanan aurinkoinen aamu tänäänkin ja aamupalan jälkeen suunnitelmissa tutustua kuninkaalliseen kesäresidenssiin. Meillä olisi muutaman kilometrin sopiva kävelymatka edessä ja takaisin olisi tarjolla bussikyytiä. Siispä vesipullot reppuun ja menoksi!

Hassulta tuntui, kun melko kivenheiton päässä kaupungista on aivan maaseutua, jossa lehmät käyskentelevät niityllä ja liikenteen humina säestää lintujen laulua. Harmillista oli, ettei Oscarshallenissa saanut kuvata sisätiloissa. Saimme norjankielisen ryhmän mukana todeta, että ruotsinkielellä pärjää oikein mukavasti ja ymmärtää melkein kaiken oppaan kertomasta. 

Frognerin kirkko (linkki) lähistöllä

Ei pahan näköinen talo lainkaan!

Puita on jätetty kiitettävästi tien varsille.

Bygdoyn niemimaalla paljon koettavaa (linkki)

Mikäpäs meidän täällä laiduntaessa!

Totista tuijotusta rauhanhäiritsijöitä kohti. Nuoria hiehoja lehmien
kanssa samalla laitumella.

Näkymä merenlahdelle.

Kuninkaan maatilalta saa luomumaitoa.

Tilan alueista selityksiä.

Maatilalla on 60 lehmää ja se on Oslon suurin
maidontuottaja.

Kuninkaallinen kesäasunto.

Aika pieni pytinki.

Upeat näköalat.

Ruukkuhan se siinä.

Residenssi alhaalta puistosta kuvattuna.

Huvimaja hienoine näköaloineen.

Puutarha ja kävelytiet.

Kun kerran olimme tutustuneet kuninkaalliseen kesäasuntoon aamupäivällä, oli aivan välttämätöntä nähdä oikea kuninkaanlinna iltapäivällä. Se sijaitsikin paljon lähempänä asuntoamme, lyhyen kävelymatkan päässä. Valitsimme reitin puiston läpi, mikä osoittautui erittäin miellyttäväksi vaihtoehdoksi! Valitettavasti linnaan ei enää ollut mahdollista päästä, kesän yleisökierrokset olivat juuri ennättäneet loppua elokuun 14. päivä.

Teimme pienen kävelykierroksen linnan puistossa mukavan lämpimässä kesäillassa, kunnes vatsa kyseli, missä ne luvatut kalapullat oikein viipyvät. Poikkesimme vielä kaupan kautta ja ostimme jäätelöä sekä ruotsalaisia mansikoita jälkiruuaksi, nam.

Reitti vei puiston kautta.

Kantarelleja?

Puistossa saa tehdä kaikenlaista,
mutta EI grillata.

Näkymä kuninkaalinnasta kaupunkiin päin.

Kovin on pelkistetyn oloinen rakennus,
krumeluurit on jätetty muille rakennuksille.

Vahti paikallaan.

Vaikuttavan näköinen rakennus kotimatkallamme.

Toinen kunnioitusta herättävä rakennus.