Rantaravintolassa

Vartaita grillissä.

Kasviksia, lihaa ja hedelmiä.

Maisemassakaan ei valittamista.

Jälkiruokaa mahtuu vielä.

Grillattua ananasta ja nektariinia vaniljajäätelön kera, HERKULLISTA!

Keskikesän juhla

"Aamu"aurinko klo 02 yöllä.

Aatonaaton tunnelmia...

Juhannusaattona paistoi aurinko... ainakin vähän aikaa.

Kesämaisemaa

Kesän ensimmäinen koivunpunikkitatti!

Juhannuskokko vastarannalla klo 22.

Kotona!

Eilen oli upea sää ja jopa todella niin lämmin, jotta saimme ehtoolla istuskella grillikatoksella syömässä parit kunnon wilhelmit. Katiskat ovat jo järvessä ja saunaankin on kertaalleen päästy, tuntuu aivan kuin kesän avaus olisi suoritettu, säätila täytynee vaan hyväksyä ja pukeutua kelin mukaan.

Meidän oma rantaravintolamme odottelee avokeittiöineen
nälkäisiä ruokailijoita.

Koska tälle päivälle oli sadetta luvassa, emme halunneet kauheasti intoilla ulkotöiden kanssa. Eilen kotimatkalla huomasin Kuortissa avatun uuden ravintolan. Sinne siis heti, ettei vatsaparka ennätä vaan kuvitella, että pääsee huilaamaan. Kuortin kievari (linkki) kuulosti mukavalle paikalle nettisivujensa perusteella ja paikan päälle päästyämme totesimme kuvitelman oikeaksi.

Jokiraputerriiniä, kylmäsavulohta ja mätikastiketta

Vuohenjuustokasviksia

Härän sisäfilepihvi, metsäsienikastiketta, valkosipuliperunaa

Kuhaa ja lohta kievarin tapaan, metsäsienikastiketta ja uudet perunat

Paistetut ohukaiset ja vadelma sorbettia

Suklaamarkiisi

Näin jälkeenpäin voin vain huokailla ja suositella paikkaa kaikille, sen verran kiva ensikokemus meillä oli. Varmasti menemme toistekin. Onneksemme se sijaitsee aivan lähellä!

Muuten sunnuntai meni laiskotellessa, kuten pitääkin...

8. ja 9. matkapäivä: Travemünde - Helsinki, piiitkä laivamatka :)

TO EHTOO
Illalla olimme siis jo klo 22 satamassa. Henkilöautoja oli kahdessa jonossa. Paketti- ja asuntoautoja oli samoin kahdessa jonossa ja ennenkuin laivaa alettiin lastata klo 00:20 molempiin ryhmiin oli saapunut kolmas rivi lisää. Me pääsimme laivaan klo 1 yöllä. Jotenkin en saanut otettua edes yhtä kuvaa satamasta, päivä oli ollut tapahtumarikas ja aurinkoinen. Onneksi lämmintä oli vielä ennen puolta yötä 16 astetta, ei paleltanut. Väsytti ihan valtavasti, unta ei tarvinnut kauaa odottaa, en edes kuullut laivan lähtöä klo 3.

Hytin ikkunan läpi otettu. Olipas ikkunassa kuononjälkiä :).

PE AAMU
Heräsin klo 7. Ihana tunne, kun aurinko paistoi suoraan hyttiimme ja meri oli tyyni. Otin koirat ulos tutustumaan pissalaatikkoon ja sain RouvaTiikeriltä halveksivia katseita. Molemmat suostuivat käymään laatikossa, vaikka inhosivatkin sitä ja seisoivat jäykin jaloin. Kuinka voi vaatia meidän neitokaisia menemään soraa puolillaan olevaan laatikkoon, joka haisee jo puolen kilometrin päähän? Hiekkaa ei ilmeisesti puhdisteta kovin usein. Uros nyt saattaisi nostella koipeansa mihin vain. Turha toivo, että likat pissaisivat laatikkoon, ehkä viime hädässä laivan kannelle.

SE pissalaatikko.

Madame Tiikeri: "ethän pakota minua tässä kauaa seisomaan"

Lueskelin ulos mennessäni laivan sääntöjä ja niissä oli selkeästi ilmaistu, ettei koiraa saa viedä muualle kuin pissakannelle. Just. Taitaapi olla ensimmäisen lisäksi myös viimoinen kerta, kun ylitämme meren tästä kohtaa laivalla. Meistä neljästä vain minä tykkäisin seilailla, mutta en tällä tapaa.
Hytti on kooltaan kopio ruotsinlaivojen vastaavista, mutta vanhempi ja likaisempi. Onneksi meillä on koirahytissä laminaattilattia, eikä kokolattiamattoa.

Säännöt ovat selvät. 

Likat ottavat ihan iisisti matkan teon.

Mulle olisi kelvannut hitaampikin wlan-yhteys, mutta vastaanotossa oli ilmoitus, että myrsky on rikkonut antennin, eikä se hidaskaan toimi! Tämä tarkoitti myös sitä, etteivät maksukortit toimi. Onneksi saimme tästä sähköpostin viikolla, ei tullut siis yllätyksenä. On ollut melkoinen myräkkä... Toivotaan, että säästymme matkallamme tuulilta.
Kello on 9 suomenaikaa ja kaikki muut vetävät sikeitä paitsi minä. Kävin hakemassa Reijon heräämistä ja brunssia odotellessa itselleni aamukahvit avoinna olevasta kahvilasta.

Melkoinen myrsky on ollut!

Kyllä, monsieur nukkuu kuin vauva!

PE PÄIVÄ JA EHTOO
Aamupalan sijasta tarjoiltiin laivassa brunssi. Ilman muuta selvää oli, ettei seisovasta pöydästä osaa syödä pientä määrää, noutopöytiä kun emme olleet harrastaneet melkeinpä vuoteen. Onneksi hyttiin pääsi sulattelemaan pömppövatsaansa. Kiertelimme päivällä jonkun verran kannella ja tutustuimme kahvilan tarjontaan. Illalla olisi tiedossa päivällinen, jota ennen suunnittelin käyväni saunassa.
Lueskelin e-kirjaa läppäriltä saunaa odotellessa, kun Reijo oleskeli koirakannella likkojen kanssa. Kuulemma muutama suomalainen oli puhutellut häntä englanniksi, sen verran ulkomaanelävältä hän oli näyttänyt panamahattuineen :)). Kahdeksan kuukautta tekee ihmeitä! Ruåttalainenkin muuttuu ulkomaalaiseksi *pientä hihitystä*. Herkullista syömistä oli päivällisellä taasen riittävästi! Täyden vatsan kanssa oli hankala päästä sopuun nukkumisasennosta. Koirille en ole uskaltanut antaa täysiä ruoka-annoksia ja ne ovat kapinoimatta sopeutuneet puolikkaaseen laivamuonaansa.
Aika kuluu yllättävän nopeasti, säässäkään ei ole valittamista.

Est-ce que vous parlez francais?

Lastia on kyydissä reilusti.

Mikäpäs tässä säässä matkustaessa.

LA AAMU
Aamu valkeni aurinkoisena ja tyynenä. Säästyimme siis laivan keinuttamiselta ja sateelta.
Viimeinen ja erittäin toivoton yritys saada likat pissaamaan kannelle epäonnistui sekin! Kumpikaan ei ole osoittanut levottomuutta asian johdosta, vaan aivan tyynen rauhallisesti ne pidättävät hätänsä. Onneksi laivamatka loppuu pian!

Annoimme niille vielä pienen annoksen ruokaa ja poistuimme aamupalalle. Reput ja kassit ovat melkein kaikki pakattuna, joten mitään kiirettä ei ole. Laiva saapui klo 9 Vuosaaren satamaan. Lastin purkaaminen kesti ja kesti, varsinkin kun automme oli yläkannella, onneksi vihdoin vaille kymmenen pääsimme ulos. Satamasta mahdollisimman pian ulos ja koirat pääsisivät tarpeilleen, jeee!

Meitä odotteli upea vastaanottokomitea, kiitos R ja J, oli mukavaa palata Suomeen ja tavata ystäviä pitkästä aikaa! Yllätyksenä meille tuli se, ettei kotimatka Vuosaaresta kestänyt kuin vain kaksi tuntia luulemamme kolmen sijaan!

Ihana aamu! Pian ollaan kotona.

7. matkapäivä: Westerau - Travemünde, 42 km

Oli ihanaa nukkua aamulla pitkään. Olimme sopineet eilen, että lähtisimme heti aamusta tutustumaan lähimpään kylään Reinfeldiin ja söisimme lounaan siellä. Käytin koirat ensin pikkulenkillä ja join kahvia Reijon heräämistä odotellessa. Söimme nopean aamupalan ja ajoimme autolla 10 minuuttia, aurinko oli jo korkealla ja takaosassa autoa oli taas hellelukemat, onneksi matka ei ollut pitkä!

Kylänraittia Reinfeldissä.

Raatihuone...

ja tien toisella puolen kirkko.

Vuokraemäntämme oli opastanut hienon ulkoireitin kylän keskustassa, joten suuntasimme aluksi sinne. Järven ympäri kiertävä reitti oli pituudeltaan 3,6 km, jonka lisäksi kävelimme etsimässä ruokapaikkaa ja tutustumassa kaupungin keskustaan. Kyselimme paikallisilta suositusta, jos vaikka viimeisenä päivänä ennen lähtöä saisimme maistaa oikein saksalaista ruokaa, mutta ei! Kiinalaista, italialaista, jugoslavialaista ja kreikkalaista keittiötä oli tarjolla tässä pikku kaupungissa. Kun valikoima oli tämä, kallistuimme kreikkalaiseen, jonka terassilta oli upeat näkymät lammelle. Ruoka oli herkullista ja annokset hervottoman kokoisia.

Sopiva lenkin pituus ja kerrassaan ihana reitti.

Kyllä täällä kelpasi tepastella.

Kalojakin järvessä oli...

Aika pitkulainen järvi.

Lepakoista oli oma infotaulu, en vaan ennättänyt tutustua kunnolla
tekstiin, mutta oletan, että niidenkin elinpiiri oli lähistöllä.

Uimarannalla ei ihme kyllä ollut paljoa porukkaa vielä.
 Suosioon saattoi vaikuttaa, että merenrannalle oli
kuitenkin alle puolen tunnin matka.

Vatsa ei kuitenkaan niin täynnä ollut, ettei jäätelöä mahtuisi. Kylän keskustassa oli jätskikioski, enkä muista, että niin edullista irtojäätelöä tai pehmistä olisimme aiemmin saaneet. Reilunkokoinen tötterö tai jäätelöpallo kuppiin koirille maksoi vain euron kipale. Reijo maisteli jättipehmistä. Lissu oli vähän ihmeissään, saavatko koiratkin jäätelöä, kun ei sitä kovin usein ole ollut tarjolla.

Reijon meriantura

ja minun grillilautanen, jossa ainakin puoli kiloa lihaa!

Kaikille jälkkärit hellepäivänä.

Lissun mielestä veden nauttiminen suoraan pullon suusta
on niin huippujuttu, että sitä voisi huvikseenkin tehdä :).

Löysimme vielä mansikkakojun, jossa mansikoita myytiin kilon pikkurasioissa... hinta 6 euroa/kg. Tietenkin ostin. Kahvia ei jaksanut enää juoda kylällä, joten ostin mantelikranssin kotiin, onhan sitä kahvipullaa oltava. Saa nähdä, kun palaamme kotiin, mahtuuko sitä enää ovista sisälle...

Päiväunien jälkeen ilta sujuikin lähtöä odotellessa. Kahvin jälkeen ruokimme koirat ja pakkailimme tavaroita. Oli ihanaa, kun saimme olla asunnossa lähtöön saakka, koska tänään en olisi jaksanut tutustua mukavaksi kehuttuun Travemünden kaupunkiin. Joskus toiste sitten. Ennätin käydä vielä likkojen kanssa reilun iltalenkin, sillä on epävarmaa, kuinka laivan kannella pissaaminen onnistuu. Satamassa olimme jo klo 22, saimme jonottaa yhä pitenevässä autoletkassa kuitenkin yhteen saakka yöllä ennenkuin laivan lastaus aloitettiin.

6. matkapäivä: Zörbig - Westerau, 401 km

Yö hotellissa sujui rauhallisesti ja koska internet-yhteys huoneessa ei toiminut, pääsimme ajoissa nukkumaankin! Olin tästä ihan tyytyväinen, sillä olimme varanneet eläinlääkärin tälle päivälle klo 12 Ammersbekistä, joten herätys oli viideltä. Ennen lähtöä ennätimme juoda pikaiset aamukahvit, kiitos ystävällisen virkailijan, joka lainasi keittimen meille huoneeseemme.

Sää suosi matkalaisia.

Oikein kesäinen maisema.

Sää oli upea, vaikka viileä. Alkumatkan ajelimme taasen pikkuteitä, kunnes liityimme moottoriteiden loputtomaan jatkumoon. Melko sopivasti ajovuoron vaihdon aikaan löysimme kivan taukopaikan, jossa koiratkin pääsivät jaloittelemaan ja saimme lisää kahvia koneistoon.

Saavuimme Ammersbekiin jo klo 11, kysyimme tilannetta eläinlääkäriltä ja saimme vahvistuksen, että aikataulu pitää, joten häippäsimme koirien kanssa kävelylle. Kiertelimme kylän raitilla ja ihastelimme taloja hienoine puutarhoineen. Meille kävi tuuri, sillä lääkäri oli erittäin ystävällinen ja ripeä. Pääsimme ennen puolta päivää vastaanotolle ja homma sujui nopeasti. Päätimme syödä lounasta ennen matkan jatkumista majapaikkaamme.

Luonnonsuojelualueen reunalla oli kartta ympäristöstä.

Harmitti, kun ei ollut aikaa kiertää
koko polkua.

Saavuimme kylään.

Montoir-de-Bretagnen ystävyyskaupunki.

Hienoja puutarhoja tässä kylässä.

Mikä puu, kun on tummat lehdet?

Alppiruusuja löytyi monesta pihasta.

Soma talo.

Kaunis piha.

Paljon taloja, jotka punatiilestä tehty.

Iso ja pikku puu.

Likat huolettomina reissulaisina.

Hyvä on, poseerataan sitten.

Olimme tulleet ohi pienen taajaman, jossa näimme ravintolan tien varressa. Se oli harmiksemme suljettu ja kysyessäni vihjettä ohikulkijalta, hän suositteli aivan vieressä sijaitsevaa juuri avattua kroatialaista ravintolaa. Suhtauduin suositukseen epäilyksellä, sillä ravintolan kyltissä luki keilahallin ravintola, enkä halunnut päätyä syömään nuggetteja ranskalaisilla tai jotain muuta yhtä terveellistä.
Reijo käytti veto-oikeuttaan ja sanoi, että menemme kokeilemaan ja sillä sipuli. Hyvä, että sanoi. Ruoka oli herkullista, edullista ja korkealaatuista! Sisätilat olivat upeasti sisustetut, terassilla oli suuret aurinkovarjot ja mukavat tuolit ja pöydät. tarjoilija oli asiallinen ja ammattitaitoinen, kerrassaan hieno kokemus! Aluksi meitä oli kaksi, jotka yritimme puhua saksaa, minä ja tarjoilija, kunnes molempien helpotukseksi vaihdoimme puhekielen englantiin :).

Terassilla ruokaa odotellaan.

Juuri avattu ravintola.

Lähdettyämme ravintolasta meillä oli vain puolen tunnin ajomatka majapaikkaamme. Emäntä odottelikin meitä pihalla ja oli valmiina esittelemään hulppeat tilat. Molemmilta meiltä pääsi ihastuksen henkäys, kun näimme asunnon! Kylläpä meidän kelpasi täällä odotella laivamatkan alkua. Talo sijaitsi pienessä kylässä omakotitaloalueella, lähimpään kauppaan olisi 4 km. Meitä se ei haitannut lainkaan, sillä talon sijainti oli koirien kanssa matkaaville erittäin ideaali!

Talossa asumuksia kolmessa kerroksessa. Meidän asunnon ikkunat
näkyvät tänne päin alimmassa asuinkerroksessa.

Tilaa oli reilusti meille kaikille. Lissu ei oikein osaa päättää,
olisiko sisällä vai ulkona.

Oranssissa sängyssä sai hyvin rauhaisat unet.

Toista makuuhuonetta ei tarvittu.

Ympäristöstä löytyi ihania lenkkipolkuja, joista vain yhtä ennätimme käydä kokeilemassa, sillä ilta saapui hyvinkin pian ja väsymys sen kylkiäisenä. Aikainen aamuherätys teki tehtävänsä. Huomenna olisi koko päivä aikaa puuhailla tavaroiden uudelleen pakkailun parissa ja läheiseen Reinfeldin kaupunkiin tutustumisessa. Koko poppoo kävi tyytyväisenä nukkumaan!

Maalla kun ollaan... vuohia, lehmiä ja hevosia.

Lissun mielestä hepat ovat sen kavereita. Sähkölankaa piti varoa.

Ei hassumpi lenkkipolku.

Heinää paaleissa ja tuulivoimaa pellolla.

Jos uuvuttaa, saa lepuuttaa oikein kunnon penkillä jalkojaan.

Propelit pyörivät hitaasti. Ihana ilma.

Viljapeltoja joka puolella.

Ööö..vehnää? ohraa?

Päivä kallistuu iltaan ja nukkumatti huhuilee
pois metsästä meitä kotiin päin.