perjantai 30. tammikuuta 2015

Herkkuja kotona ja gourmet-ravintolassa

Tässä muutamia otoksia viimeaikojen syömisistä. Kaikkea ei muista kuvailla, mutta edes jotakin. Ravintolakriitikkokin on pitänyt pitkään vapaata, mutta nyt vihdoin ehdimme oman kylän ravintolaan testaamaan.

Lihansyöjälle pieni entrecotepihvi, 900 grammaa.
Hyvä, että pannuun mahtui! Muutama kerta riitti syötävää tästä.

Väsäsin koulun juhliin maistiaisia.
Meillä on omassa kylässä aivan ihana gourmet-ravintola, L'Entrevue nimeltään. Olimme säästelleet sen testaamista talvipäiviin, sillä se sijaitsee sisämaassa. Onneksi kuitenkin kävelymatkan päässä, sillä seuraavanlaisen aterian päätteeksi oli tosi kiva kävellä se kaksi kilometriä, joka kylältä meille on. Ihanaa ruokaa ja mielettömän mukavaa palvelua. Olemme onnekkaita, kun lähistöltä löytyy tällainen ruokapaikka!


Alkuruuan alkuruoka, herkullista sosekeittoa.

Moderni sisustus, ihanat punaiset tuolit!

"Pieni" alkuruoka minulla, äyriäissalaatti. Olisi riittänyt pääruuaksi.

Ei Reijonkaan alkuruoka koossa paljoa hävinnyt.

Pääruuastani kalalautasesta olisi riittänyt kolmelle hengelle ruokaa.

Yllätys, yllätys, tällä kertaa se olikin Reijo, joka söi pihvin!

Kun mörssärilinjalle oli lähdetty, vetäisin sitten jälkiruuaksi
kivan kokoisen Cafe Gourmandin, jonka mangomousse oli
taivaallisen makuista.

Reijon pikkumousse.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Perpignan, Palais des Rois de Majorque

Kauniina talvipäivänä meillä koulussa oli ohjelmassa tutustuminen yhteen Perpignanin kaupungin nähtävyyksistä, Mallorcan kuninkaan linnaan, joka on valmistunut 1300-luvulla. Komeat olivat näkymät linnan katolta. Onneksi sää oli suosiollinen!


Näkymä kaupungille ensimmäiseltä tasanteelta.

Sisäänkäynti linnoitukseen.

Meidän koulun ryhmä tutustumaan menossa.

Palmu sopii hyvn kuninkaan linnan pihalle.

Kammotus, miten syvä kaivo.

Kappelin ikkuna ulkoapäin.

Informaatiota.


Näkymiä sisäpihalta.

Muutama porras kavuttiin, jotta päästiin katolle
maisemia ihailemaan.


Katolta näkyy merelle saakka.


Turun kokoinen kaupunki.

Reijon unelmavuori on melkein 3 km korkea.


Tuossa näkyy Canet, asuinpaikkamme viime vuonna ja siitä
vasemmalle on nykyinen asuinpaikkamme.

Paljoa ei ollut kalusteita jäljellä.

Poikettiin kappelissa sisällä.

Taidokkaasti tehty ikkuna.







perjantai 16. tammikuuta 2015

Le Train Jaune, rakennuksia keltaisen junan reitillä

Yhdensuuntainen matka kesti kolme tuntia, joten siinä ajassa ennätti valokuvailla kaikkea mahdollista :). Juna joutui kulkemaan hitaasti korkeuserojen vuoksi, mikä oli turistin kannalta mukavaa. Tosin takapuoli oli koetuksella, mutta mikäli ymmärsi seisoskella ja vähän liikkua, se helpotti reissuntekoa. Koska junan vaunujen ikkunat eivät olleet aivan äsken pestyt, joutuu valokuvaaja hiukan tinkaamaan kuvien laadusta. Mutta jos kuvissa näkyy jotain heijastuksia tai suttua, pahoittelen. Yritin kuitenkin valita selkeät valokuvat n. 1000 valokuvasta, jotka reissulta otin. Noo, ehkäpä hiukan liiottelin kuvia ottaessani, mutta ajattelin, ettää noista kyllä jokunen onnistuu :D.
Tässä kuvakoosteessa on keskitytty rakennuksien kuvaamiseen, sillä niiden tyyli poikkeaa selkeästi esim. nykyisen kotiseutumme rakennustyylistä. Katselun iloa!



Rakennus tämäkin...