Viimeinen ilta Venetsiassa

Koska olin valvonut yöllä, emme lähteneet vielä aamusta Sant Elenan saarelle, vaan piipahdimme vain pienen reissun kaupungilla tuliaisten ostossa. Sitten olikin vuorossa laukkujen pakkaus, joka tuntui sujuvan yllättävän helposti. Paljon ylimääräistä tavaraa oli jälleen mukana, koskahan sitä oppii pakkaamaan järkevästi!

Söimme ajoissa lounaan, sillä toiveena on käydä illalla vielä kävelykierros näissä maisemissa viimeisen illan merkeissä. Lepuuttamisen jälkeen päätimme lopullisen suunnitelman. Vesibussilla Sant Elenaan, siellä kävelyä sekä aperitiivit, jonka jälkeen kotikulmille trattoriaan illalliselle. Hyvä suunnitelma!

Käveltyämme nelisen kilometriä maistui prosecco minulle ja Reijolle olut. Olimme nähneet taasen ripauksen uusia asioita ja kuviakin sain näpsittyä mukavasti. Koko kahden viikon reissusta mulla on n. 1000 valokuvaa. Kuvat auttavat minua muistamaan asioita ja tapahtumia. Niistä voin tarkistaa, mitä meille on tapahtunut. Joskus blogia kirjoittaessa huomaan, jollen saa samantein tekstiä illalla päivitettyä, että en juurikaan muista, mitä minäkin päivänä on tapahtunut. Siksipä valokuvista on suuri hyöty. Ainut vaan, että tekstit tahtovat olla tavallisen tylsiä, kun niihin ei saa sitä ulottuvuutta, kun on aikonut. Vähän kuin haparoisi pimeässä... kun kirjoittaa blogitekstejä muutaman päivän viiveellä.

Olin saanut päähäni, että pitää poiketa lähitrattoriaan Alla Ceaan, mikä ei ollut tänä iltana ollenkaan huono idea. Pariskunta, joka piti ravintolaa, oli oikein ystävällinen ja ruoka oli herkullista. Saimme istua vielä viimeisenä iltana ulkosalla ja nauttia hämärtyvästä tunnelmasta. Huomenna saa puolestani vaikka sataa :).

Mielettömän hyvä tuuri on käynyt säiden suhteen. Kun lähdimme Suomesta pari viikkoa sitten, siellä oli kylmää ja Roomassa oli reilusti päälle 20 astetta lämpöä ja aurinkoista. Jättäessämme Roomalle hyvästit, siellä satoi ja täällä Venetsiassa on ollut joka päivä aurinkoa ja päälle 20 astetta. Toki tännekin oli lupailtu epävakaista, mutta onneksemme sadetta ei ole vielä kuulunut. Sanoinkin Reijolle, että varmaan huomenna sataa, kun lähdemme...

Suomessa sen sijaan on jo hellerajat rikottu ja kesä kauneimmillaan, kun palaamme. Kaksi onnekasta reissaajaa on tyytyväisiä matkan antiin. Nähty on ja koettu vaikka mitä. Minulle ensimmäinen kerta Italiassa oli miellyttävä kokemus. Yritän myöhemmin päivitellä nuo valokuvat ja laittaa vähän lisäkertomuksia, sillä aikataulu näinä "lomapäivinä" on ollut sen verran kiireinen, että tekstien hätäinen turaaminen harmittaa. Toisaalta on kyllä tullyt eleltyä enemmän oikeaa elämää kuin tätä virtuaalista. Hyvä niin, mitään en kadu!

Ihana köynnös.

Kattopuutarha.

Mutteripannut rivissä.

Lisää naamioita.

Samassa kaupassa myös muuta rekvisiittaa.
Harmi, ettei ikkunan läpi saa kunnon kuvia.

Meren eläviä ravintolan esittelytiskissä.

Ruotsin laivojen kokoinen risteilijä näytti kapeilla vesillä hurjan suurelta.

Piristävä näky.

Mielenkiintoinen alus tämäkin, piipahtanut Venetsiaan.

Oikea uiva hotelli. Mittasin askelilla pituutta. 138 mun askelta
pitkä. Rotterdamista lähtöisin.

Aperitiivit.

Vesibussissa eli vaporettossa sisällä.

Lähikapakka.

Spaghetti meren elävillä.

Mun merten elävät olivat friteerauksen kokeneita.

Kahvi ja misu jälkkäriksi.

Huoneistomme ikkunasta näkymät illalla. Vaikka oli pilvistä,
ei satanut lupauksista huolimatta vieläkään.

Rialton sillalla aamulla ja illalla

Eilen illalla gondoliajelulla olimme nähneet Rialton sillan ja niinpä tänään aamusta päätimmekin suunnistaa sinne uudelleen, maitse tällä kertaa. Lähdimme hyvissä ajoin kävelemään, sillä sadetta oli lupailtu tälle päivälle. (tätä kirjoittaessani illalla aurinko paistaa vieläkin!)

Sunnuntaiaamuna olisi paljon rauhallisempaa, niin kuvttelimme, mutta törmäilimme jatkuvasti turistiryhmiin, jotka myös olivat lähteneet ajoissa liikkeelle. Löysimme kuuluisan sillan ja kiertelimme vähän aikaa sen ympäristössä. Postuimme kuitenkin mielellämme rauhallisemmille seuduille, joten kokeilimme paikallista lossia, eräs gondoli kulkee kanaalin yli kuljettaen ihmisiä kahden euron maksua vastaan.

Pääsimme hienosti ruuhkista eroon ja etsimme ruokapaikan, sillä pian olisimme kotomaisemissa. Löysimmekin sellaisen, jossa Reijo saattoi kokeilla paikallista risottoa. Hän rakastui oitis sen makuun. Päätimme ottaa vielä jälkkärit tässä paikassa ja on pakko myöntää, että kaikki maistui herkulliselta. Ihanaa mennä omaan sänkyyn kaiken tämän vyörytyksen jälkeen.

Olimme suunnitelleet lähtevämme tutustumaan illalla alueeseen Rialton sillan toisella puolen, paikkaan, jossa emme vielä olleet vierailleet. Matkasimme ensin vesibussilla melkein rautatieasemalle saakka ja sieltä kävelimme kotiin. Matkalla eksyimme "paratiisiin", jossa saimme iltapalaksi herkkuja. Eevat olivat poikkeuksellisesti Paratiisissa töissä! Melkoinen nimi ravintolalla...
Jäätelökioskin kautta kotiin ja mutteripannulla kahvia, siinä on kaikki, mitä ikinä saattaa toivoa :).

Huomenna taidetaan palata puistomaisemiin, sen verran hienoa Sant Elenan saarella oli!

Aamukahvilla.

Kukkia koristeena.

Naamiokaupan ikkunassa.

Puutarhoja ei ollut, joten kaikki liikenevä tila
ulokkeilla käytetään hyödyksi.

Rialton silta.

Sillalta kuvattua liikennettä.

Naamioita löytyi monenlaisia.

Herkullinen salaatti, nam.

Reijo tykkäsi risotostaan myös.

Reijon jälkkäri.

Mun kippo.

Yhden miehen mentävä katu.

Rialton silta illalla toiselta puolen kuvattuna.

Paratiisi Venetsiassa.

Pieni hattukauppa sivukadulla.

Hieno silinteri.

Rouvien hattuja.

Kukkasia parvekkeella.

Kukkia ja vielä...

...  kukkia.

Aurinko hiipii nukkumaan.

Lidon saarella

Reijo haaveili risteilystä ja päätimme kokeilla, auttaisiko siihen vähän pidempi vesibussimatka Lidoon. Saarelle päästyämme ihmetys oli suuri, sillä siellä oli liikennettä: autoja, busseja, skoottereita ja polkupyöriä, vau! Suunnistimme välittömästi satamasta saaren toiselle puolen, jossa olisi kunnolliset merinäkymät kanavien sijaan. Matka ei ollut onneksi pitkä, sillä saari oli kapea. Poikkesimme puistokahvilaan kahville ja nautimme herkullisista kylmistä voileivistä.

Meren rannassa ei ollut suurta väentungosta, vain muutamia auringonpalvojia. Muutenkin liikenne oli rauhallista, olihan lauantaipäivä. Aikamme merta ihailtuamme jatkoimme patikoimista ja törmäsimme saaren pääkatuun, päättelin sen ihmisvirrasta ja kadun varrella olevista putiikeista. Kuljeskelimme satamaan päin takaisin rauhallisesti, olimme nimittäin päättäneet lähteä etsimään ruokapaikkaa lähempää kotiosoitetta.

Kotisatamasta suunta vei sisämaahan päin ja ensimmäinen vastaantuleva kivan näköinen ravintola olisi sopiva ruokapaikka. Sattumalta osuimme gourmet-ravintolaan, emmekä tarvinneet pettyä sen antimiin. Pastan ja pizzan sijasta oli miellyttävää vaihteeksi syödä jotain muuta. Alkupalaksi otimme antipastobuffesta erilaisia kasviksia ja Reijo söi pääruuaksi mustekalakastiketta ja minä piiiitkästä aikaa pihvin, lihansyöjä kun olen :).

Iltapäiväunet maistuivat tuollaisen kokemuksen jälkeen erikoisen hyvin, minkä jälkeen oli taas virkeä olo lähteä etsimään uusia kokemuksia. Reijo oli päättänyt, että menemme gondoliajelulle, jos vain sopiva tilaisuus tulee eteen, enkä minäkään kovin vastaan pyristellyt. Kävelimme erään aukion laidalle, josta pääsimme veneen kyytiin ja täytyy myöntää, ettei tuollaista joka päivä koe. Meillä oli erittäin miellyttävä gondolieri ja matkan jälkeen olimme molemmat erittäin ilahtuneita kokemuksestamme.

Kävelimme kotiin päin ja etsimme sopivaa iltapalalle terassia, sillä aurinko paistoi vielä korkealta. Päädyimme klassiseen vaihtoehtoon, toinen ottaa salaatin ja toinen valitsee pizzan, jotka sitten jaamme, jolloin saamme molemmat riittävästi ruokaa. Kummallista kyllä kaikki maistelemamme pizzat ovat olleet aivan kelvollisia vastoin etukäteen saamaamme informaatiota. Niin tänäänkin.

Olimme etukäteen sopineet, ettemme odota mitään gourmet-elämyksiä Italian matkallamme, silti kaikki syömämme ateriat ovat olleet erinomaisia. Ainut ongelma on liikasyöminen :). Tarjolla on liian paljon tuoksujen tulvaa leipomoista, pizzerioista ja ravintoloista. Tähän kun liitetään vielä jäätelö, ughh... Erittäin vaikea vastustaa!

Ihana huvila ja piha.

Uimakoppien pitkä rivistö Lidon saarella.

Hiekkarantaa riittää. Tuuli oli voimakas ja aallot vaahtopäinä.

Yllättävän edullista turistipaikaksi.
Kaksi kofeinitonta kahvia ja kaksi voileipää, totale 6,60 euroa!

Saarella näkyi autoja ja jopa kaksikerrosbussi, joka tosin ei
ollut liikenteessä, vaan toimi asuntona .

Virallinen gelato-poseeraus, söimme jäätelöä monenlaista.

Kadunvarrella oli kiva ravintola, olisi illalla mukava paikka pistäytyä.

Alkuruoka jo menossa hyvää vauhtia ääntä kohti.

Mun pihvi pääruokana.

Reijon mustekala-annos. Polenta maistui pahalle ;).

Lidon saarella autoja. Tuntui oudolta, kun muualla Venetsiassa niitä ei ollut.

Tässä illan menopeli ...

...ja pieni iltapala ;).