PERJANTAI, Sint-Tuiden, Belgia - Neuenkirchen, Saksa, 355 km

MINUSTA ON TÄNÄÄN TULLUT ISOÄITI! Aamulla sain soiton pojaltani, joka vahvisti asian. Pieni mies painoi 3,6 kg ja oli 50 cm pitkä. Siis suurempi kuin isänsä syntyessään :).

Muuten paluureissu on jatkunut viikon tauon jälkeen mukavissa merkeissä. Aurinko paistoi ja pakkasta oli hiukan jopa Belgiassa lähtiessä siten, että jääraapalla oli käyttöä. Itse ajaminen sujui hienosti, minä olin ohjaimissa ensimmäisen kaksituntisen ja Reijo ajoi loput. Perillä Neuenkirchenissä olimme hyvissä ajoin puoli yhden maissa ja huonekin oli valmiina jo, joten ajoitus sujui loistavasti. Ihmetystä aiheutti se, että näimme ensimmäisen kerran lunta kolmeen kuukauteen! Onneksi voimme näin vähitellen totuttautua lumeen ja pakkaseen ennen Suomeen paluuta. Täällä pakkasta oli aivan nimeksi, lähtiessä aamulla -1,5 astetta ja iltapäivällä perillä nollan tietämissä.

Viimepäivien tapahtumat tuntuvat jotenkin kaukaisilta taasen, kun matkarutiinit käynnistyivät. Nyt on merkitystä vain sillä, että osaa kunakin päivänä oikeaan osoitteeseen, saa huoneen hyvissä ajoin ja jotain ruokaa itselle ja koirille ennen nukkumaanmenoa. Huomenna kutsuu jo Tanska ja sitten Ruotsi, siis melkein kuin kotona :). Toisaalta tuntuu ihan kivalta tulla kotiin nyt, kun pääsee tervehtimään pientä pojanpoikaa ja järjestämään asuntoasioita Suomessa.

TORSTAI, Sint-Truiden

Tänään meillä on pakkauspäivä. Jonkun aikaa olemme saaneet levitellä tavaroitamme pitkin asuntoa, joten nyt sitten jälleen mietimme, kuinka saada ne mahtumaan takaisin. Jotenkin niiden määrä on myös salamyhkäisesti lisääntynyt! Kun lähdimme 18. tammikuuta, olimme varautuneet vain reilun viikon mittaisen matkan tekoon ja lastanneet tavaramme sitä silmälläpitäen. Tämän vuoksi olemme joutuneet tekemään uudelleen järjestelyjä, koska tässä on kulunut viikon verran ylimääräistä aikaa. Sää täällä on myös ollut lämpimämpi kuin mitä alunperin oletin. Ei ihme kyllä räntäsadetta, eikä pakkasta!

Tänään kävimme hakemassa leipomossa Limburg Vlaai-nimistä torttua maistiasiksi, sillä sulhon omistaja sanoi, ettemme voisi lähteä maasta sitä maistamatta. Muutenhan olemme herkutelleet täällä ihan normaalisti suklaalla, mutta tänään sitten kokeilimme tuota leivonnaista ja on pakko myöntää, että herkullista se oli.

Loppumatkan suunnitelmana on huomenna ajaa Saksassa Bakumin lähelle, lauantaina Tanskan puolelle rajan yli, sunnuntaina Ruotsin puolelle uuden sillan yli, maanantaina Jönköpingin maisemiin sekä tiistaina lähelle lauttarantaa Tukholmassa. Laivahan lähtee tiistaina 4.2. klo 20 maissa Tukholmasta. Kotona Kokkilassa olemme toivottavasti keskiviikkoaamuna, huokaus.

KESKIVIIKKO, Sint-Truiden

Tänään on ollut todellinen lepopäivä! Aamulla en noussut sängystä lainkaan, sillä aamiainen tarjoiltiin minulle onnekseni :). Iltapäivällä Reijo hoiti koirien kanssa ulkoilut ja minä laiskottelin.

Nyt alkaa sitten toisenlainen jännitys! Kuukauden kuluttua tiedämme Lissun ultraäänitutkimuksen jälkeen onko entinen neiti tuleva mamma. Mikäli näin on, kakrut syntyvät maalis-huhtikuun vaihteessa ja lähtevät maailmalle toukokuun puolivälin tienoilla. Vaikka teillä olisi peukut kuinka jäykistyneitä aiemmasta tsemppaamisesta, pyydän kaikkia jaksamaan vielä vähän aikaa :D! Itse pidän täällä peukkuja tulevalle lapsenlapselleni ja hänen äidilleen, sillä huomenna on odotettavissa uutisia myös sieltä suunnalta!

Päikkäreiden jälkeen lähdimme kaupungille pizzalle ja illalla juhlistimme kaikkea ottamalla lasilliset shamppanjaa. Perjantai aamuna jatkamme paluumatkaa hyvin helpottuneina.

BLOGGER JA PICASA EIVÄT OLE VIELÄKÄÄN SAANEET SOVITTUA RISTIRIITOJAAN, JOTEN ODOTTELEN KUVIEN LATAAMISTA EDELLEEN.

TIISTAI, Sint-Truiden

Tänään oli jännittävä päivä, Lissun astutus oli sovittu iltapäivälle klo 15.30. Aamulla sovimme aikataulusta siten, että koirien kanssa on ennätettävä lenkille ennen lähtöämme sulhon luo. Aurinkokin yritti pilkistellä ja lämpöä oli n. 7 astetta.

Iltapäivällä pakkasin Lispen autoon ja laitoin navigaattorin avuksi matkalle, sen verran hankalaa monen mutkan kautta osaaminen oli. Saavuttuamme perille huomasin, että Lissu oli vähän jännittynyt myös ja odotti, mitä tuleman piti. Keskustelimme ensin uroksen omistajan kanssa kaikenlaista, jotta morsian ehtisi hiukan rauhoittua ja sain myös tietoa tapahtuman kulusta. Olin kyllä aiemmin ollut kerran paikalla Tikrun astutusreissulla.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan mallin mukaan ja aikaa kului reippaasti enemmän kuin olin ajatellut. Säästän teidät yksityiskohdilta ja kerron, että syy ei suinkaan ollut uroksessa ja lopulta usemman yrityksen jälkeen saimme homman hoidettua yömyöhällä. Olimme lopulta kaikki aivan poikki, mutta tietenkin iloisia onnistumisesta.

Vaikka oli vähän hankalaa, oli myös oikein kivaa mm. kuulla juttuja belgialaisten elämästä koirien kanssa ja ilman sekä kokeilla paikallista "nakkikioskia", paikkaa, josta haetaan yleensä ruokaa, kun ei ole aikaa sitä valmistaa. Frituur-kioskeja löytyi joka kulmalta, olimme niitä jo Reijon kanssa ehtineet ihmetellä.

Monta kokemusta rikkaampana palasimme Lissun kanssa takaisin leipurinmökkiimme ja kävimme unten maille hetken verran huokaistuamme ja kerrattuamme tapahtumia "kotiväen" kanssa. Illan viimeiseksi tapahtui jotain, jota hihitellessä nukahdin miellyttävään uneen. Reijo oli ollut jo huolissaan meistä, odotellut kauan jotain tietoa ja vaikka soitinkin hänelle, että kestää vielä kauan, odotus oli silti pitkä. Ennen nukkumaanmenoa hän hukkasi puhelimensa ja avustuksellani sen lopulta löysi. Tullessaan puhelin kädessään makuuhuoneeseen hän näytti helpottuneelta ja aloitti sanomaan, kuinka onnellinen hän oli. Minä tietysti oletin hänen lopettavan lauseen siihen, että onni johtui siitä, että olimme vihdoin Lissun kanssa kotona.  (hyvä minä!) Mutta... hän sanoi olevansa onnellinen siitä, että löysi PUHELIMENSA (hyvä Reijo!). Niinpä niin, tärkeysjärjestys olla pitää :D! Olin sellaisessa väsyneen hysteerisessä mielentilassa jo tuolloin, että hihittelin yksikseni koomisia ajatuksiani vielä pitkään. Ihanaa nukahtaa hymy huulilla!

MAANANTAI, Sint-Truiden

Leipurinmökissä elo on leppoisaa :). Paitsi ehkä koirilla, jotka joutuvat harjoittelemaan portaiden nousua oikein urakalla. Makuuhuoneemme on nimittäin toisessa kerroksessa. Normaalistihan likat kävelevät tavalliset portaat helposti, mutta näitä erilaisia varten joutuu vähän treenaamaan. Harjoitus on tuottanut tulosta ja nyt nämäkin sujuvat hienosti, tosin hiukan rakensimme avustusviritelmiä joogamatoista :).
Naapureina toisella puolen meillä on tässä joku erittäin raskastekoinen hevonen (näkyy kyllä niissä kuvissa, joihin eilen laitoin linkin), omistaja sanoi kyllä sen rodunkin, mutta en saanut oikein selvää ja toisella puolen kaksi aasia :). Mukavat naapurit meillä.

Tämän päivän jännitysmomentti koostui progetestistä, jossa kävimme aamupäivällä. Harvinaisen nopeasti laboratoriosta soitettiin ja kerrottiin mieluisa vastaus. Astutuksen hetki on lähellä. Olimme juuri ennättäneet takaisin kotiin ja valmistaneet salaattilounaan, kun puhelin soi. Kuultuamme uutisen vaihdoimme muutaman viestin uroksen omistajan kanssa ja sovimme, että huomenna alkavat tositoimet. Nyt jännittää. Ihan mukava tietää edes vähän aikataulua, jotta uskaltaa aloittaa loppumatkan suunnittelun.

Päikkäreiden jälkeen ulkoilimme reippaasti tunnin verran, Reijo sanoi rasitusta olleen tarpeeksi, vaikka kilometrejä lenkille tuli vain neljä. Tämän päivän velvollisuudet olivat nyt takana. Tarkistimme paluumatkalle aiemmin tekemämme suunnitelman ja muutimme siitä tarpeelliset kohdat. Kunhan tarkka lähtöpäivämäärä selviää, varaamme majoituksen ja laivamatkan Tukholmasta Turkuun. Arvioimme, että olemme Lissun synttäriksi kotona eli to 6.2. pitäisi Kokkilan maisemat jo häämöttää. Nyt on pakko myöntää, että ihan kiva päästä kotiin, sillä tämä "välitilassa" olo on jotenkin turhauttavaa.

SUNNUNTAI, Genk - Sint-Truiden, 35 km

Muuten tämä aamu oli toisinto eilisestä, mutta tavaroiden pakkaaminen toi hiukan enemmän puuhaa puolen päivän aikaan tapahtuvaan majoituksen vaihtoon. Hotellielämä sai nyt riittää. Vuokrasimme mökin sopivan matkan päähän sulhosta, jonka luona  on varmaan tulevalla viikolla piipahdettava muutaman kerran. Täällä saamme olla rauhassa maaseudulla. Lisäksi voimme palata vatsaystävällisempään ruokavalioon, jota ennätimme jo Ranskassa menestyksekkäästi toteuttaa.

Kävimme lenkillä vielä kerran hotellin viereisessä puistossa ennen lähtöämme Sint-Truideniin, missä nautimme lounaan hyvillä mielin. Kaupunki oli kaunis, mihinkään ei ollut kiire, jopa sää oli suosiollinen, 7 astetta lämmintä ja aamupäivä Genkissä oli ollut aurinkoinen. Illaksi on lupailtu sadetta. Saavuimme kolmen aikaa mökille, jossa sen omistaja jo odotti meitä ja luovutti meille avaimet. Voin vakuuttaa, ettemme vielä kertaakaan ole yöpyneet tällaisessa majoituksessa! Juuri tällaisia erikoisia yöpymispaikkoja olemme etsineet. Viehättävän kodikas vanhanaikainen leipurinmökki, tunnelmaa on vaikka muille jakaa :). Kuvia voi katsella airbnb:n sivuilta tästä osoitteesta.

Huomenna jälleen verikokeeseen progesteroniarvon määritystä varten aamupäivällä, jotta saisimme tarkempaa tietoa Lissun juoksun edistymisestä. Eiköhän se aikataulukin vielä siitä selviä. Pidelkääs nyt kaikkia olemassa olevia peukaloitanne ylhäällä meille, kiitos!

LAUANTAI, Genk

Olipas ihanaa nukkua aamulla jälleen vähän pidempään. Aurinko oli juuri noussut, kun lähdin ulkoiluttamaan koiria. Se tunne, kun ei ole kiirettä minnekään, on aivan mahtava. Muutaman kilometrin aamulenkin jälkeen aamupala maistuikin, tällä kertaa se kuului jopa huoneen hintaan.

Koska ostoskeskus houkutteli läheisellä sijainnillaan, päätin poiketa katsomaan alennusmyyntejä. Jotain tarttuikin mukaani, vaikken aivan kaikkea etsimääni löytänytkään. Iltapäivällä meillä oli treffit Lissun sulhon luona, joten lounaan jälkeen menimme ajoissa levolle. 

Lissun sulho oli riehakkaan iloinen tapaamisestamme, toivottavasti myös morsian on sopivan ajankohdan tultua suosiollinen :). Tänään morsio tyytyi uteliaana tarkastelemaan sulhastaan kauempaa ja aavistuksen kiinnostuneena yritti haistella, mutta sulhon innokkuus pakotti väistämään.

Ilta sujuu rauhallisissa merkeissä, on ollut tapahtumarikas päivä -tänäänkin.

PERJANTAI, Bilthoven, Hollanti- Genk, Belgia, 191 km

Aamulla olimme molemmat ihmeissämme, sillä Reijon kännykkä ei ollut hälyttänyt, vaan simahtanut yöllä ja näin ollen olimme molemmat vahingossa nukkuneet klo 8 saakka. Onneksi se ei haitannut, koska olimmehan jo tuumanneet lähtevämme liikkeelle myöhemmin, vasta klo 10 aikaan. Kevyt aamupala, kahvia ja hedelmiä, sitten auton pakkaus ja vuokraemännän lyhyt hyvästely, jonka jälkeen pääsimme taasen tien päälle. Olin hieman ollut huolissani koirien yksinolosta edellisenä iltana, mutta emäntämme vakuutti, ettei yläkerrasta ollut kuulunut pihaustakaan. Hyvä niin.

Jouduimme ajelemaan takaisin melkein samaa tietä, kuin olimme tänne tulleetkin, mutta sumun ja harmaan sään vallitessa ei se haitannut lainkaan. En olut järin innostunut valokuvaamaan yhtään mitään, koska tuulilasin läpi näkyvyys sumun ja tihkun vuoksi oli onneton. Saavuimme perille Genkiin ihan mukavasti puolen päivän maissa ja ihmeeksemme saimme hotellihuoneenkin samantein. Hotellin vastapäätä olevassa ostoskeskuksessa oli juuri ulkopuolen saneeraus käynnissä ja toivoin, ettemme saisi huonetta kadulle päin, koska sitä porausta ei olisi kiva kuunnella ja unesta olisi turha edes haaveilla.

Tosi kiva ylläri olikin se, että saimme juuri uudistetun huoneen kadulle päin, jonne ei kuulunut vastapäisen rakennustyömaan melu olleenkaan. Ainut vaan, että samassa kerroksessa jatkui huoneiden remontointi siten, että poraus kuuluikin hotellin sisältä. Apua. Tutkin saamaamme hotellikorttia ja huomasin, että meille oli merkitty vain yksi yö sen kahden sijaan, jonka olimme suunnitelleet täällä viipyvämme. Eikun alas vastaanottoon asiaa selvittämään. Virkailija sanoi, että emme voi jäädäkään siihen huoneeseen, koska hän oli tehnyt virheen ja siksipä jouduimme muuttamaan kimpsumme kerrosta ylemmäs. Huone oli tällä kertaa myös aivan uusi ja sijaitsi puistoon päin, jippii, mutta aivan viereisessä huoneessa porattiin. Hermo oli mennä samantein, sillä juuri tuo poraamisen ääni on sellainen, mitä en kestä millään kuulla, enkä todellakaan voinut kuvitella nukkuvani tässä melussa. Olimme sopineet poikkeavamme kahville heti saavuttuamme ja niinpä suunnistimme ostoskeskukseen pakoon tätä kaikkea remonttia.

En voinut olla sanomatta vastaanottovirkailijalle, että mistään tällaisesta remontista ei ollut mainintaa huonetta varattaessa. Kiukutti tasan sen verran moinen meteli!  Kerroin, että itselle on vaikea sietää tuota melua ja että koiratkaan eivät juuri siitä nauti, sillä hän oli juuri veloittanut koirista 15 e/vrk/ koira. (hävytöntä!) Hän soitti siitä paikasta jonnekin ja sai tietää, että remonttimiehet lopettaisivat klo 16 työt ja aloittaisivat vasta maanantaina aamuna uudelleen. Silloin olisimme jo siis poissa täältä.  Totesin kestäväni sen ja olin suuresti helpottunut, ettei koko viikonloppua tarvitse kärsiä.

Ostoskeskuksessa istuimme syömässä ja kahvilla jonkun aikaa ja sitten kuljeskelimme shoppailemassa, kunnes päätimme palata takaisin koirien luo hotelliin. Ihme ja kumma klo 14 meteli oli jo loppu, eikä siitä tarvinnut enää kuulla pihaustakaan, joten päikkärit onnistuivat erinomaisesti. Meillä oli varattuna aika eläinlääkäriin klo 17.30, koska Lissulta oli syytä testata progesteroni-arvo ihan oman mielenrauhan turvaamiseksi. Oli vasta viides päivä menossa juoksun alusta, mutta koska en voinut olla siitä aivan varma, oli parempi ottaa verikoe ennen viikonloppua. Se sujuikin ihan hyvin, sitten kun pääsimme tutkimushuoneeseen. Eläinlääkäri oli myöhässä n. 45 min., mutta hän sai sen anteeksi, sillä hän oli todella miellyttävä ja auttavainen. Samalla Lissu sai tavata paikallisia koiria vastaanottohuoneessa. Bulmastiffi, amerikancockerspanieli, bullterrieri sekä yksi monirotuinen koira odottelivat omistajineen kanssamme samassa tilassa. Oli aika tiivis tunnelma :).

Eläinlääkärireissun jälkeen palasimme hotelliin vähäksi aikaa lepäilemään ja koska olimme syöneet jo päivällä, nautimme kevyttä iltapalaa :). Tuntui mukavalta vain loikoilla! Myöhemmin olisi vuorossa koirien kanssa iltalenkki läheisessä puistossa ja testituloksen jännittäminen, sillä sieltä laboratoriosta lupailivat soittaa vielä samana iltana testin valmistuttua. Tosi hyvää palvelua! Puistossa oli miellyttävä kävellä, valaistu tie eikä muuta liikennettä, suorastaan ylellistä näissä kaupunkimaisemissa. Klo 21.30 soi puhelin ja sain kuulla, ettei vielä ole mitään kiirettä sulhon luo. Ainut vain, että se merkitsee kenties sitä, että joudumme odottelemaan vielä ensi viikonlopun täällä. Mutta varmuuden aikataulusta saamme ensi viikolla uudella verikokeella, joten on vaan kärsivällisesti odoteltava. Kun kerran on tähän leikkiin ryhdytty, seuraukset on sitten kestettävä :).

TORSTAI, Urspelt, Luxemburg - Bilthoven, Hollanti, 298 km

Tänäänkin saimme ottaa aamulla rauhallisesti, sillä päivän matka olisi lyhyt ja olimme sopineet majoituksen omistajan kanssa tapaavamme klo 13. Olin varannut huoneen yksityiseltä airbnb:n kautta, sillä hotelleissa on jo tarpeeksi majailtu. Meidän asuntomme Canet-en-Roussillonissa oli myös tätä kautta varattu ja olemme tyytyväisiä myös aiempiin kokemuksiimme, niinpä aina kun on tilaisuus, tarkistan tämän vaihtoehdon.

Sumua ja yksi aste pakkasta oli reissun jatkuessa klo 9.30. Käytimme likat vielä eilen löytämällämme pellolla juoksemassa ennen kolmen tunnin autossa oleskelua. 

Maisemat vaihtuivat, ensin Belgiaan ja sitten Hollantiin, säätila pysytteli melkein samana, välillä sateli jopa vettä! Navigaattori yritti meitä välillä hämmentää, mutta onneksi olemme jo oppineet tarkkailemaan sen ohjausta ja joskus jopa havaitsemme poikkeamat todellisesta reitistä :). Suuremmitta kommelluksitta pääsimme tänään perille tänne Bilthoveniin ja Jantine toivotteli meidät tervetulleiksi. Hänellä on kaksi kissaa ja hän asuu omakotitalossa, jonka yläkerran huoneen hän meille vuokrasi. Haastetta toi sekä meille että koirille kapeita portaita yläkertaan kiipeäminen. Kaikki kuitenkin selvisimme kunnialla ja huone oli mukava, mutta kylmä, koska lämmitystä täällä ilmeisesti säästellään. Sähköpatteri oli kyllä lämmittämässä, mutta saa nähdä, milloin vaikutus alkaa :).

Olimme sopineet treffit Anitan kanssa klo 18.30 ravintola Tuhmassa (suomennos), jonne saavuimme hiukan myöhässä. Siellä rouva meitä kuitenkin jo odotteli ja aikaa saimme kulumaan kuulumisten vaihtoon ja ruokailuun yhteensä kolme tuntia, mikä on aika kiitettävä saavutus meidän hätäisten mittapuun mukaan. Ennen syömään lähtöä olin pessyt koneellisen pyykkiä majapaikassamme, koska reissumme kestää nyt viikon aiottua pidempään. Onneksi aamulla ei ole taasen kiire mihinkään, sillä matka Genkiin kestää vain pari tuntia, eikä vaadi edes pysähdystaukoa.

Tultuamme takaisin huoneeseemme totesimme iloksemme, että huone oli jo lämmennnyt tarpeeksi ja koiratkin olivat odottaneet meitä rauhallisesti. Iltapissan jälkeen piti valvoa vielä hiukan ennen kuin nukkumatti huuteli.

KESKIVIIKKO, Urspelt, Luxemburg

Onneksi huoneemme oli lämmin, sillä ulkona oli aamulla kostean kylmä ilma ja lämpötila lähellä nollaa. Hurgghh! Ihanaa oli mennä rauhassa aamiaisella ja miettiä, mitäs sitten tänään tekisimme. Olin eilen illalla bongannut vastaanotosta saunalista, johon asiakkaat saivat varata haluamansa vuoron. Ilman suurempia empimisiä lisäsin meidänkin huoneen numeron listalle, joten ennen illalliselle menoa pääsemme tänään saunaan. 

Päädyimme valitsemaan ympäristöön tutustumisen koirien ehdolla lenkkipolulle kaiken sen lähiympäristön kaupunkien tutustumisen sijaan. Itsestäkin tuntui miellyttävältä lähteä kunnon lenkille. Ongelmaksi muodostui vain lenkkipolun puuttuminen. Mäkien rinteet olivat peltoa ja tienvarsilla ei juuri näkynyt kävelyteitä. Tuli mieleen Liechtenstein, jossa piti ajaa autolla, jos halusi lenkkipolulle. Onneksemme vaisto ohjasi meidät peltojen keskellä kulkevalle tielle, joka oli mitä ilmeisemmin rakennettu maatalouskoneita varten. Hyvä niin, sillä näitä teitä riiitti meille tunnin verran tallattavaksi, eikä muusta liikenteestä ollut tietoakaan, ikäänkuin olisi ollut yksityinen kävelytie. Saimme myös pitää koiria vapaana, kun keksimme päästää ne tyhjälle karjan laitumelle. Siitäkös ilo alkoi, vapaudesta nautittiin täysin rinnoin.

Iltapäivä sujui sukkelaan ja pian huomasin, että saunavuoromme alkaisi. Tosi mukavaa päästä kolmen kuukauden tauon jälkeen kokeilemaan, millainen sauna täältä löytyisi. Otin sinne jopa kameran mukaan, jotta saamme todisteita :D! Löylyä oli riittävästi ja hiki tuli alalauteillakin (ylälauteita ei ollut), todella positiivinen kokemus! Saunan jälkeen oli pikainen jäähdyttely ennen illalliselle menoa, koirille ruuat ja eikun menoksi.

Ravintola sijaitsi jälleen pihan toisella puolella, joten ihmeemmin ei tarvinnut pukeutua. Sisustus oli erittäin moderni ja pöytämme sijaitsi keskellä salia (kääk!). Valitsemme usein nurkkapöydän, sillä häiriöherkkyyteni vuoksi minulle on parempi, jos katselen seinää päin. Mutta eiköhän tästä selvittäisi. Ruokalistalla oli monenlaista vaihtoehtoa, päädyin valitsemaan tänään äyriäisiä alkuruuaksi, ankkaa pääruuaksi ja hedelmäsalaattia jälkkäriksi. Reijo otti mielenkiintoisen alkuruuan: hyydytettyä kanamunaa sienikastikkella, pääruuaksi hän valitsi kukonpoikaa ja jälkiruuaksi, mitäs muutakaan kuin, suklaata! Ruoka oli ERINOMAISTA, palvelu ystävällistä, vatsa ei onneksi pahemmin kärsinyt, vaikka läheltä liippasi :) ja jotenkuten pärjäsimme keskellä salia sijaitsevassa pöydässä, olimme siis jälleen melko onnekkaita. Siis yhtä hienoa kokemusta rikkaampana poistuimme nukkumaan, tosin tällä kertaa Reijo sai viedä likat iltapissalle.

Huomenna aamulla matka jatkuu Hollantiin, menemme tapaamaan Anitaa, joka on isäni serkku. Ja kyllä, illallisia lisää tiedossa, uuuuuhhh.

TIISTAI, Etoges-Urspelt,Luxemburg, 260 km

Tiistaiaamuna reissu jatkui synkän sään vallitessa. Lisäksi sumu haittasi näkyvyyttä, minkä vuoksi matkavauhti hiipui hieman. Haikeaa oli jättää Ranska taakse, mutta toisaalta uudet haasteet odottavat. Kerran sitä vaan mummiksi muututaan :).

Linnasta linnaan kulkee meidän reissumme tällä hetkellä, sillä myös Luxemburgissa olimme varanneet majoituksen paikalliseen linnaan. Jätimme suosiolla maan pääkaupunkiin tutustumisen toiseen kertaan ja matkaamme pohjoiseen, josta olisi helpompi jatkaa matkaa Hollantiin, missä vielä ehtisimme poiketa ennen Belgiaan Lissun sulhon luo saapumista. Kylä, jonne olimme matkalla on nimeltään Urspelt. Katkeraa on huomata auringon puuttuminen sekä lämpötilan radikaali lasku. Kymmenen asteen pudotus aiempaan alkaa jo tuntua palelemisena ja on pakko lisätä vaatetta, ettei vilustu.

Chateau d'Urspelt odotti meitä korkealla mäellä, melkein tuli Provencen mäkiajelut mieleen, kun kipusimme Clervaux'n kaupungista mutkaista tietä eteenpäin. Korkeuserot täällä eivät kuitenkaan ole niin suuret. Rinteessä pystyy hyvin viljelemään jotain muutakin kuin viiniä, sen verran paljon täällä oli peltoja ja karjan laidunmaita suhteessa metsän pinta-alaan.

Pramea ulkokuori kätki sisälleen aivan tavanomaisen hotellin, joten hieman olo oli pettynyt, kun olo odottanut jotain muuta, varsinkin Etogesin jälkeen tämä tuntui kuin halpakopiolta. Olimme taas liian ajoissa paikalla, joten huoneemme valmistumista odotellessa, palasimme takaisin 3 kilometrin päässä sijaitsevaan Clervaux'n pikkukaupunkiin. Kävimme kahvilla eräässä konditoriassa, jonka jälkeen kävelimme koirien kanssa vähän kylän raitilla ja löysimme toisen linnan, joka tällä hetkellä palveli museona.

Myöhemmin illalla tuntui ihanalta, kun ei tarvinnut lähteä minnekään ja samalla rauhoitti tieto, että myös aamulla voisi huoletta loikoilla pidempään sängyssä. Jätimme illallisen tänään väliin ja korvasimme sen salaattiannoksella huoneessamme, valmistauduimme täten jälleen huomisen illan herkutteluihin. Ei huonompi ratkaisu ollenkaan, sillä pian joutuu ostamaan uusia vaatteita, jos tätä menoa jatketaan.

Äänieristys on erittäin kehno huoneissa, mutta onneksi nyt ei ole viikonloppu! Meidän huoneemme sijaitsee pohjakerroksessa taka-oven läheisyydessä, jotta pääsisimme koirien kanssa helposti ulos. Tämä ovi palvelee myös vieraita yöaikaan sisäänkäyntinä. Nyt illalla on onneksi rauhallista, toivotaan sitä myös öiseen aikaan!

MAANANTAI, Chateau d'Etoges

Tänään olisi pitänyt olla lepopäivä, mutta kaikkea ei voi saada. Niinpä lähdimme 8.30 junalla Pariisiin, Suomen suurlähetystössä vierailemaan. Olin soittanut sinne perjantaina ja ilmoittanut tulostamme. Olimme klo 10 Gare de l'Est:llä, josta mukavuudenhaluisena jatkoimme matkantekoa taksilla. Aikataulumme oli tiukka, joten tällä kertaa emme jääneet ihailemaan katukahviloita tai muita Pariisin nähtävyyksiä. Suoritimme konsulaatissa vierailun ihanneajassa (alle tunti) ja ehdimme takaisin itäiselle juna-asemalle ennen junamme lähtöä. Oli mukavaa istua kupposelle espressoa ja katsella ihmisvilinää, kun ei itse enää tarvinnut osallistua siihen.

Palattuamme takaisin Etogesin linnaan oli vuorossa normikuviot. Koirat ulos, kevytlounas ja nukkumaan. Illan ohjelmaan kuului meillä vielä eläinlääkärissä käynti (liittyi Lissun juoksuun) ja illallinen paikallisessa pankissa :). Aivan kuten Turussa, on täälläkin entisöity pankkirakennus ravintolakäyttöön ja sinne suuntaamme tutustumaan. Koska uroksen omistaja halusi, että narttu täytyy testata terveeksi ennen rendez-vous'ta, olimme varanneet ajan paikalliselle klinikalle klo 18. Ihaillen katselin ja kuuntelin klinikan väen touhua, kun he ottivat täsmällisesti, mutta hämmästyneenä vastaan suomalaisia (niin kaukaa!) ja halusivat selvittää kanssamme tämän testivaatimuksen tosissaan. Ainut haitta oli se, ettei laboratorio voinut enää näin myöhään käsitellä näytettä, joten sain ajan heti aamuksi uudelleen. Ihmettelin vain sitä koko ajan, kuinka helppoa ajan saaminen tuntui olevan.

Koska eläinlääkärissä ei tarvinnut viettää enempää ehtoota, kävimme kaupassa hakemassa pakolliset eväät huomiselle ja vähän ekstraakin :). (juustoja tietty) Onneksi kuitenkin oli hiukan järkeä päässä ja muistimme, että "pankki" odottaa. Ravintola La Banquen sisustus oli joo ihan kiva, palvelu oli edellisiltaan verrattuna laimeaa ja ruoka "ihan hyvää". Oli ehkä jälleen "ulkona syömis"-väsymystä? Mutta selviyidyimme kunnialla ja poistuimme helpottuneina linnan kummituksen luo. Unta ei tarvinnut kauaa odottaa (kiitos lääkityksen!) ja edessä kangasteli aamun eläinlääkärikäynti sekä reissun jatkuminen  Luxemburgiin, pikkuvaltioon, jossa emme olleet vielä koskaan aiemmin käyneet. Reissusuunnitelmakin loppumatkan osalle alkoi tänään hiukan selkiintyä alun hämmennyksen jälkeen ja nyt monsieur R:n asenne muutokseeen on jo kohdillaan :).  Tulllaan siis takaisin Suomeen, kun ennätetään.

SUNNUNTAI, Villefranche-sur-Saône - Etoges, 430 km

Aamulla satoi vettä ja maisema oli juuri niin harmaa kuin mielenikin. Kurjaa säätä ja fiilistä tiedossa. Vain yksi asia oli kutkuttamassa kivasti ja sen antaman piristyksen turvin sain tämänkin päivän käyntiin jotekin käyntiin. Aiemmin en ole koskaan yöpynyt linnassa Ranskassa ja nyt olimme juuri matkalla sellaiseen. Odotuksen tunne voimistui sitä mukaa, kun maisemat vaihtuivat ja lakkasihan se sadekin sitten joskus. Tiedossa oli myöskin illallinen linnan ravintolassa, mikä oli lisäherneenä tässä mun rokassani.

Ei kehuttavat näkymät :(

Kun meillä oli ollut aurinkoista suurimmaksi osaksi Etelä-Ranskassa ja päivälämpötilat siinä 15 asteen tietämissä, huomasi eron Villefranchen jälkeen selvästi. Sateinen keli ja lämpötila siinä 7 astetta palautti meidät kyllä arkitodellisuuteen. Sumuun ja harmaaseen säähän oli totuttautuminen, koska katsoessamme sääennustetta, muuta ei ollut luvassa. Mitä siis osaisin kirjoittaa? Kuratassuja, palelemista, ennenkuin tajuaa pukea tarpeeksi, kosteutta luissa ja ytimissä, sitä meidän matkantekomme tällä hetkellä tuntui sisältävän.

Ensimmäinen kaupunki Ranskassa, jossa aikojen alussa vierailimme oli Dijon.
Suosittelen, kiva kaupunki!

Pidimme ainoan tauon kahden tunnin ajomatkan jälkeen, koska matka oli lyhyt, se jäikin ainoaksi. Olin edellisenä iltana kuunnellut Reijoa, joka kertoi Lissun tilanteessa olevan jotain outoa ja heti iski mieleen, että jospa se juoksu vihdoin alkaisi. Aavistukseni osui oikeaan ja valkea nenäliina ei testin jälkeen ollut enää valkea :)! Itselläni oli hieno fiilis, ei siis vielä kotiin, jeeee,  mutta Reijon tunteet olivat sekavan harmistuneet, onneksi kuitenkin vain lyhyen aikaa. Kaikki loppumatkaa koskevat suunnitelmamme joutuivat täten uudelleen puntariin. Olimmehan suunnitelleet astutusreissun Belgiaan hyvissä ajoin, mutta että viime hetkillä toteutettuna, se vaatikin jo harkintaa.

Peltoa ja viininviljelyksiä, sitä oli
suurin osa maisemasta moottoritien varrella.

Tauolla pissatusreissun jälkeen sai vielä ottaa happea ennen matkan jatkumista.

Näiden dramaattisten tapahtumien jälkeen saavuimme hyvissä ajoin Etogesiin, joka sijaitsee Pariisista 122 km itään. Olimme valinneet paikkakunnan Champagnen alueelta, jossa emme aiemmin olleet vierailleet, tietystä syystä. Olisimme maalla, mutta kuitenkin tarpeeksi lähellä Pariisia, josta meidän oli pakko hakea passit kadonneiden/varastettujen tilalle. Saavuttuamme linnaan oli minullakin jo fiilikset korkealla! Se sijaitsi mahtavalla paikalla ja kun vastaanotosta ilmoitettiin, että huoneemme olisi valmis vasta tunnin kuluttua, menimme koirien kanssa ulkoilemaan linnan puistoon. Ihanaa, kun sai taas laskea likat juoksentelemaan vapaana.

Linna portilta kuvattuna.

Linna vallihautoineen kauempaa kuvattuna.

Käskynjako.

Vauhtia riitti, kun vapaaksi päästiin :).

Tunti kului nopeasti ja pian pääsimme kapuamaan linnan portaikkoa yläkertaan. Uskomatonta oli, kun vastaanottovirkailija, joka opasti meitä huoneeseemme, kertoi, että portaikossa oleva patsas oli pelottanut erästä koiraa niin paljon, että tämä oli pissannut alleen. Hän siis varoitti meitäkin, että koirat varmasti reagoisivat patsaaseen, mutta itse en sitä pitänyt todennäköisenä. Niinpä se menikin, että rouvatiikeri tuijotti patsasta ikäänkuin varmuudeksi (olisiko siinä potentiaalinen rapsuttaja, jolle voisi alkaa laulamaan :D), mutta Lispetti oli sitä mieltä, että hyökkäys on paras taktiikka ja meni oikopäätä haistelemaan kivistä kaveria. Huomasi selvästi, että koirat olivat tottuneet kaikenlaisiin esineisiin, sillä käytävän varrella sijaitsi muutakin ihmeteltävää, eivätkä likat olleet moksiskaan.

Näkymä huoneestamme.

Vallihaudassa uiskenteli yksinäinen joutsen...

Huone oli suuri ja kylpyhuone onneksi sen verran tilava, että likat saattoivat kuivatella siellä ilman, että olisivat joutuneet oleilemaan kovin ahtaasti. Kysyin Reijolta, että mahtaakohan tämän linnan kummitus tulla meitä tervehtimään :). Iltaa odotellessa piti malttaa nukkua ensin ja vielä käyttää koirat pissalla ennen illallista. Jotenkin on ollut koko ajan sellainen olo, että päivät sujuvat vauhdilla näiden reissurutiinien ohjaamina. On ennättänyt jo tottua siihen eläkeläisen elämään, jossa päivät olivat leppoisia, eikä pakkotekemistä ollut juuri lainkaan.

Huone toisessa kerroksessa oli aivan ihana!

Oli ihanaa mennä syömään linnanpihan toisella puolen sijaitsevaan ravintolaan, kun ulkona oli tiet ja käytävät valaistu upeasti. Tunnelma kohosi jo ennen ravintolan ovesta sisään astumista. Juhlallinen olo vain lisääntyi, kun hovimestari ohjasi meidät pöytäämme ja saimme tilata aperitiiviksi shamppanjaa, mitäpäs muutakaan ;)!
Jopa monsieur R otti alkuun kuohuvaa ja lupaili liittyä seurakseni tyhjentämään shamppanjapulloa myös pääruualla, mikä mukava yllätys. Eikä hän kuulemma katunut tätä suurta riskinottoa :D!

Puiston lammen asukkaat ;).

Itse illallisen valinta sujui helposti, sillä meille oli ikäänkuin valmiiksi tarjolla ruokavaihtoehtoja, joista molemmat pidimme. Yritin itse valita vaihteeksi pääruuaksi kanaa punaisen lihan tilalle (ikäänkuin kevyempää) ja siinä onnistuinkin, listalta löytyi annos, joka kuulosti herkulliselta!

Näkymä ravintolasalista.

Loppujen lopuksi olimme aterian päätyttyä siinä pisteessä, että vatsa jälleen anoi armoa, joten mitään emme olleet juuri oppineet aiemmista tilaisuuksista. Kaikki maistui herkulliselta ja palvelu oli miellyttävää, hovimestarin huumorintaju oli erinomainen ja juuri hänen suosituksestaan saimme sopivan shamppanjan koko aterialle. Ihana kokemus!

Kattaus ja aperitiivit.

Ruokajuoma.

Reijon alkuruoka

Illan päätteeksi otin likkojen hihnat ja kyselin, onko pissalle vapaaehtoisia. Ainoastaan Reijo kieltäytyi ;). Pikainen käynti ulkona, jonka jälkeen totesin, että huomenna aamulla ei ole pakko lähteä ensimmäisellä junalla Pariisiin. Muuten olisi pitänyt nousta jälleen ajoissa, vaikkei reissu vielä jatkukaan, sillä junia meni vain tunnin välein pääkaupunkiin. Niinpä sitten saamme nukkua tunnin pidempään, jee. Tai ainakin lekotella sängyssä, jos vaikka herääkin ajoissa, kuten joka aamu tähän mennessä...

Tuulivoimalapusto.

Ihanan värinen silta synkän harmaan maiseman piristyksenä!

Tietä riittää....

Viininviljelyksiä.

Lähestymme majapaikkaamme, tie kapenee ja viljelykset lisääntyvät.

Linna on komea.

Mun alkuruoka.

Reijon pääruoka.

Mun pääruoka.

Nam, mitä juustoja!

Tässä pikku kökkäreet hovimestarin valikoimana.

Tämä oli varmaankin joku jälkiruuan eturuoka...

Mun oikea jälkkäri.

Reijon jälkiruoka.

Ilta oli jo pimentynyt, kun suuntasimme takaisin hotelliin.

Kerrassaan upeat valaistukset!

LAUANTAI, Canet-en Roussillon - Villefranche-sur-Saône, 491 km

Sää oli tuulinen aamulla, kuitenkin lämmintä oli 13 astetta ennen lähtöämme klo 8. Päivä oli juuri valjennut, kun suuntasimme auton nokan Canet-en-Roussillonista Suomen suuntaan. Lissu oli saanut aamulenkillä vielä hyvästellä papan, joka oli leipomoreissultaan tulossa kotiin.

Olimme etukäteen miettineet, miten helposti saamme tavarat mahtumaan autoon, kun olimme jättäneet osan niistä odottamaan paluutamme lokakuussa. MUTTA, shoppailut olivat tehneet tehtävänsä ja kun espressomasiinakin lähti Suomeen, niin meillä oli tiukka säätäminen, että saimme kaikki tavarat mahtumaan. Huoh.

Ensimmäisen päivän matka oli reissun pisin. Pääsimme matkaan hiukan myöhässä, mutta ihme ja kumma, olimme silti ajoissa perillä. Pidimme vain yhden tauon, koska matka sujui sen verran reippaasti kestäen neljä tuntia sekä lisäksi yksi puolen tunnin paussi. Tultuamme perille saimme hotellihuoneen heti ja veimme koirat lähistölle pissalle.

Väsymystä oli heti ensimmäisenä päivänä sen verran, ettei unta tarvinnut odotella. Päivänokosten jälkeen olimme sopineet, ettemme menisi tänään minnekään ulos syömään, sillä huomisesta alkaen olisi odotettavissa melkoinen illallisbuumi, jota varten oli hyvä säästellä vatsaparkaa. Kävimme pitkällä kävelyllä ja söimme kaupasta ostetut salaatit kiltisti huoneessamme, jonka jälkeen päivä olikin siinä pisteessä, että huomista aamua ajatellen olisi viisainta käydä nukkumaan. Melko tylsää, mutta ehkäpä järkevää :).

Koirat olivat selvästi aluksi vähän ihmeissään, että joko taas alkaa se reissaaminen, mutta onneksi ne ovat sopeutuvaisia ja kaikki sujui jo rutiinilla niidenkin kanssa toimiessa. Tästä se siis alkoi, pitkä matka takaisin Suomeen.

Koska Blogger ja Picasa eivät taas suostu toimimaan yhteistuumin, lisäilen kuvia, heti kun se on mahdollista!

Tästä se alkaa, matkanteko Suomea kohti.

Nähtävyys tuokin, vielä kun muistaisi missä ja mikä!
Se huono puoli valokuvien lisäämisellä näin myöhemmin on,
ettei kyllä muista, mitä on tullut kuvattua...

Jylhät maisemat.

Ydinvoimala

Kumpuilevaa maisemaa ja viininviljelyksiä rinteessä.

Kylä kaukana pellon takana.

Mielenkiintoinen paikka viininviljelyksille vuoren rinteessä.
Näyttää luonnossa paljon vaikuttavammalta kuin tässä kuvassa :).

Lyonin kaupunkiin tulossa.

Iltakävelyllä sillalla, jonka kyltissä mainitut kaksi miestä olivat
kunniakkaasti pelastaneet tuholta 3.9. 1944.

Kapea käytävä jalankulkijoille ajoradan vieressä.

Silta joenvarresta kuvattuna.

Lähtölaskenta alkanut

Vaikeaa on uskoa, mutta kotiinlähdön aika on koittanut. Meillä on viimeinen päivä täällä Etelä-Ranskassa, huomenna aamulla auto starttaa siis Suomea kohti! Matka kulkee muutaman päivän verran Ranskan maalla, josta suuntaamme Luxemburgiin, sitten Hollantiin, Saksaan, Tanskaan ja lopuksi sillan yli Ruotsiin. Koko matkan teemme ilman lauttayhteyksiä, joten hiukan poikkeaa tulomatkasta, jolloin kuljimme kaksi väliä lautan kyydissä. Kymmenen päivää kuljettuamme pitäisi meitä Turun satamassa olla kaksi ihmistä ja kaksi koiraa jälleen monta kokemusta rikkaampana. Pitäkäähän peukkuja, että reissu sujuu kommelluksitta :). Tässä kuvia eilen illalta, kun meillä oli naapurin pappa, Lissun adoptoima ystävä, kylässä läksiäisten merkeissä. Hassua sinänsä tämä papan tapaus: Lissu, joka luonteeltaan ei ole yhtä avoin kuin äitinsä, huomasi naapurin papassa hengenheimolaisen ja oli välittömästi ja varauksetta papan ystävä. Joka aamu papan hakiessa aamiaispatonkia, on Lissu NIIN innoissaan tapaamisesta aamupissalla käydessään, että kiskoo ja vetää jos vain kaukaakin huomaa papan kävelevän tiellä. Onneksi tunne on molemminpuolinen :). Pappa on ainut vieras ihminen, jota kohtaan Lissu käyttäytyy näin.

Täysikuu paistaa täälläkin :). Etualalla yksinäinen ruusunmarja
oksassaan. En kuvatessa sitä huomannut, mutta näin jälkeenpäin
hymyilyttää moinen linssilude :).

Tavaroita laatikoissa jaoteltuna tänne jääviin ja mukaan lähteviin.
Spekulaatioita autoon mahtuvasta tavaramäärästä on puolin ja toisin
esitetty. Illalla totuus paljastuu, kun sullotaan laatikot ja laukut autoon
valmiiksi aamun aikaista lähtöä varten.

Tässä rääppiäisten alkuruoka osuus. Mätiä ja sienisalaattia jäi
vielä blinien kanssa syötäväksi ja lohirullaa ruisleivän päällä, nam.

Pappa poseeraa koirien kanssa.