torstai 12. syyskuuta 2013

TO 12.9. VILLADANGOS DEL PARAMO-ASTORGA, 32 KM BUSSILLA

Lähdimme Villadangosista aamubussilla Astorgaan, matka kesti vain n. 20 min. Normaalit aamutoimet olivat edeltäneet lähtöämme, poikkeuksena, että ainoastaan minä otin yksin konjakki hömpsyn. Heräsin puoli seitsemän maissa, olin nukkunut hyvin, enkä ollut huomannut porukan poistumista laisinkaan. Suunnitelmana oli pysähtyä lepäämään Astorgaan yhdeksi yöksi ja jatkaa bussilla Ponferradaan, jossa tekisimme uudet suunnitelmat kunhan Riitan kunto selviäisi. Meillä on mahdollista matkata bussilla Sarriaan saakka, sitten loppumatka olisi käveltävä, jos compostelan haluaisi saada. Saavuttuamme Astorgaan joimme aamukahvit bussiasemalla, tapasimme saksalaisen vaeltajan ja vaihdoimme kokemuksia hänen kanssaan. Kahvin lisäksi saimme vastapuristettua appelsiinimehua ja minä kokeilin churroja (munkkitaikinasta tehtyjä pötköjä) aamiaiseksi paikallisen tavan mukaan.Kävimme turistitoimistossa, jonne saksalainen kollegamme meidät opasti ja saimme kuulla lähimmän alberguen sijaitsevan aivan kulman takana. Sinne siis ja yllätyksemme oli suuri, että aikaisesta ajankohdasta huolimatta saimme jo valita omat petipaikkamme. Lepäsimme puolille päivin, jolloin oli lähdettävä metsästämään ruokaa tai oikeammin ruokapaikkaa. Halusin syödä pizzaa vaihteeksi, joten etsimme paikan turistitoimiston ohjeilla ja söimme pizzan puoliksi. Riitan olo oli keljumpi tänään, mutta auringon paistaessa tuntui, että koko vatsatauti unohtui. Pysähdyimme katedraalin aukiolle ottamaan aurinkoa lounaan jälkeen reiluksi tunniksi, jonka jälkeen olikin pakko mennä päivälevoille. Levosta virkistyneinä suunnistimme Riitan toiveen mukaan suklaamuseoon, joka olisi avoinna klo 18 saakka. Tutkimme matkalla ruokapaikkatarjontaa ja eksyimme puolivahingossa :) ravintolaan, jossa tarjoiltiin sangriaa. Litran kannu tyhjeni jutellessamme ja melkeinpä tuli kiire sinne museoon. Korttelipoliisi auttoi ja opasti meidät kädestä pitäen museolle, joka sitten olikin jostain kumman syystä kiinni sinä iltapäivänä. Eikun takaisin sinne sangriapaikkaan ja illalliselle. Olimme varmistaneet, että ruokaa saisi ennen klo 19. Minä söin kasviskeittoa alkuun ja taimenta pääruuaksi, riisipuuron oloinen jälkkäri meni suosiolla Riitan syötäväksi, koska se kuului hänen herkkuvalikoimaansa. Kuljeskellessamme takaisin majapaikkaamme emme päässeet herkkupuodin ohi, vaan oli pakko käydä ostamassa jos jonkinlaista tötteröä kermalla ja suklaalla mukaamme. Niitä sitten tarjoiltiin muillekin majapaikkaan saavuttuamme, koska yksinkertaisesti vatsa ei vetänyt kaikkea. Tämä albergue, San Javier, tuntui hiukan erilaiselta. Kun saavuimme klo 21 maissa takaisin illalliselta majapaikkaamme, siellä oli suorastaan riehakas meno, kiitos amerikkalaisten. Kun oli jo tottunut siihen, että kaikki ovat nukkumassa ja hereillä olevat tyytyvät kuiskailemaan keskenään, tuntui tämä selkeästi poikkeavan tyylistä. Osa porukasta tuli ovella vastaan ykköset niskassa ja olivat siis vasta menossa kaupungille. Me pääsimme nukkumaan kuitenkin jo klo 22, onneksi makuusalimme sijaitsi ylimmässä kerroksessa.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

KE 11.9. VIRGIN DEL CAMINO-VILLADANGOS DEL PARAMO, 14 KM

Aamu valkeni pienen hässäkän muodossa.Porukkaa poistui majapaikasta jo ennen kuutta ja me jäljelle jääneet pyörimme levottomina sängyissämme. Puoli kahdeksaan mennessä oli oltava ulkona. Kun nousin vessareissulle siinä kuuden maissa, kuiskutteli Riitta mulle viereiseltä petiltä, että hän oli sairastunut yöllä ripuliin. Kammottava yllätys ja kaikista varotoimistamme huolimatta tosi! Jouduimme tuumailemaan tovin suunnitelmiamme uusiksi. Riitta sanoi yleiskuntonsa kuitenkin olevan kelvollinen, joten yhteistuumin päätimme laittaa rinkat selkäämme vaille kahdeksan ja lähteä yrittämään vaellusta. Auringon noustua tiemerkinnät olivat selkeästi näkyvissä ja liityimme loputtomaan vaeltajien jonoon. Ensimmäiset kuusi kilometriä taivalsimme tuoremehun ja jogurtin voimin, sitten löytyi kahvila, joka oli avoinna. Eilisestä viisastuneena söin vain puolet hirmubocadillosta ja join 3 kupillista kahvia, niin hyvältä se maistui ulkona terassilla auringon paisteessa nautittuna. Pienen tauon jälkeen taivallus tuntui jälleen mukavalta. Vaikka Riitan olo tuntui edelleenkin kohtuulliselta, yritimme edetä hitaasti. Seuraavan kuuden kilometrin jälkeen löysimme baarin, josta sai tuorepuristettua appelsiinimehua. Hiukan lepäiltyämme (kengät pois jaloista ja jalat ylös penkille) ja matkasuunnitelmaa tutkailtuamme totesimme perille olevan enää 2 km. Tultuamme perille albergue Villadangos löytyi helposti ja päivärutiinien jälkeen kävimme lepäilemään n. 20 henkilön makuusaliin. Olimme kävelleet neljä tuntia ja kilometrejä oli takana tuolloin 14. Toivuttuamme poikkesimme kylillä hakemasta imodiumia apteekista ja kaupasta suolaista naposteltavaa ja juomista. Oliiveja ja perunalastuja syöden kulutimme aikaa istuen ulkona auringossa, kirjoittelimme muistiinpanoja ja odottelimme illallisaikaa. Se tarjoiltaisiin täällä alberguessa ja poikkeuksellisesti päätimme kokeilla paikan antimia. Meillä olikin huippukokki :). Hän lämmitti valmisruokia mikrossa ja ruokalajin valintaprosessi oli tehty meille helpoksi. Kaksi vaihtoehtoa oli tarjolla, molempia esiteltiin suurissa astioissa, joista sitten sai valita kumman ottaa. Ja mikä temperamentti kokillamme olikaan, lainatakseni hänen sanojaan: “Espanjassa puhutaan espanjaa”. Alkuruuaksi otimme keittoa, joka oli ihan ok, mutta pääruuaksi oli kanaa tai kalaa, eikä sitten muuta lisuketta kuin leipä. Jälkiruoaksi saimme jogurttia. Nälkä kuitenkin lähti ja se oli pääasia. Emmehän olleet tulleet gourmet-elämyksiä täältä hakemaan. Juttelimme muiden vaeltajien kanssa ulkona ja ruokaillessa, oli miellyttävä vaihtaa kuulumisia, tuntui että kaikki olivat kavereita keskenään. Vaikka ei aivan modernimmasta päästä ollutkaan tämä majapaikka, jäi siitä kuitenkin oikein hyvä fiilis. Nukkumaan kävin klo 22. Harmillista oli Riitan vatsataudin jatkuminen.

tiistai 10. syyskuuta 2013

TI 10.9. LEON-VIRGIN DEL CAMINO N. 9 KM

Yövyttyämme mukavassa pikku hotellissa, Chess Quindossa, suuntasimme hotellin edulliselle, vain 4 euroa maksavalle aamupalalle. Olin nukkunut yön hyvin ja herännyt yllätyksekseni puoli yhdeksän, tosin silloinkin vasta Riitan huhuillessa herätystä. Aamiaisen jälkeen laitoimme tavarat kasaan (tästä se alkaisi, purkaminen ja pakkaaminen) ja suuntasimme katedraalia katsomaan. Ensimmäiset leimat pyhiinvaeltajan passiimme saimme Leonin turistitoimistosta, jonka jälkeen aloitimme taivaltamisen vasta klo 11 maissa. Tietenkin valokuvissa piti poseerata vielä katedraalin aukiolla kuten kunnon turistit. Seuraillen keltaisia nuolia kuljimme kaupungin läpi ja aurinko lämmitti vilpoisia kujia, lämpömittarin näyttäessä 27,5 astetta korkeimmillaan. Myös mieli oli kivunnut korkealle. Tällaisesta ihanuudesta, aurinkoa, hyvää ruokaa ja kiireetöntä matkantekoa miellyttävässä seurassa, nauttisimme seuraavat kaksi ja puoli viikkoa! Toisaalta jännitys kutkutti, mitä kaikkea saisi kokea ja miten matkanteko näillä rajoitteillamme onnistuisi. Matkan varrella poikkesimme apteekkiin sekä pidimme juomataukoja. Meillä molemmilla oli omat vesipullot mukana, rinkan painon, mulla n. 8 kg ja Riitalla n. 6kg, lisäksi. Koska olin juuri toipunut kampylobakteerin aiheuttamasta vatsataudista viikko sitten, päätimme aloittaa varoen ensimmäisenä päivänä ja katsoa, millainen olo olisi päivän päättyessä. Suunnittelimme etukäteen, että tuumaisimme Virgin del Caminon kohdalla, jäädäkö vai jatkaa matkaa. N. klo 13 saavuimme ensimmäiseen etappiimme ja päätimme etsiä alberguen ja lopettaa kävelemisen vielä, kun tuntui ihan hyvältä. Albergue Don Antonino oli melko moderni ja saimme valita melko ensimmäisinä tulokkaina vapaasti paikat makuusalin perältä. Reput sai jättää lukolliseen kaappiin. Nälän ohjaamina kävelimme vajaan kilometrin päähän kaupungille. Tilasimme ravintolassa bocadillot (täytetty sämpylä) perunamunakkailla, jotka osoittautuivat jättiläismäisiksi eikä hintakaan limun kanssa, 5,50 eur, ollut paha. Palattuamme lounaalta kävimme suihkussa ja pesimme vaatteita, tässä pari lisärutiinia purkamisen ja pakkaamisen lisäksi. Herättyämme päivälevolta suunnittelimme reittiä ja mietimme vuoristo-osuuksien välttämistä varmuuden vuoksi ja kulkemista kyseiset matkat bussilla. Ilta oli hiipinyt vaivihkaa ja illalliselle oli jälleen lähdettävä kaupungille, kun tarkoituksenamme ei ollut laitella ruokia majapaikkojen keittiöissä itse. Olikin hankala löytää ravintolaa, jossa kokki olisi ollut ennen klo 19 paikalla. Halusin kuitenkin kunnollista ruokaa, joten kahviloiden tarjonta ei sillä hetkellä tyydyttänyt. Saimme kuitenkin hyvän syyn istua aperitiivin kanssa odottelemassa terassilla :). Puolisen tuntia odoteltuamme saimme jo tilata menu del dian, eli päivän suosituksen, jonka hinta oli yllättävän edullinen, vain 10 euroa. Varsinkin, kun sisältää kolme ruokalajia ja useassa paikassa tuohon hintaa sisältyy vielä puoli pulloa viiniä tai alkoholiton ruokajuoma. Lasillinen viiniä (1,20 e) maksoi useimmiten vähemmän kuin limu, joten meidän päätös juoda ehtoolla vain viiniä oli taloudellisestikin täysin hyväksyttävä :). Klo 21 kaupan kautta kotiin, sillä täydennystä retkieväisiin oli hankittava hiukan.

maanantai 9. syyskuuta 2013

MA 9.9. HKI-VANTAA-LEON


Seikkailu Pohjois-Espanjassa odottaa meitä kahta päänsä kolauttanutta :), Reissunaisen seurana tällä kertaa Riitta, jonka ehdotus teki meidän molempien haaveesta totta. Taivallus pyhiinvaellusreitillä Santiago de Compostelaan alkaa huomenna aamulla Leonista, josta on n. 300 km perille. Edellisenä iltana tulimme lentokenttähotelliin, jotta aikainen lähtö olisi miellyttävämpi. Aikomuksenamme lähteä Norwegianin koneella aamulla 7.30 kohti Barcelonaa ja siitä junalla Leoniin. Bussi lentokentälle starttasi klo 5.20, joten ennätimme juoda lentokentällä aamukahvit. Odotus piti pirteänä, olo oli suorastaan jopa riehakas. Siksipä koneessa piti juoda shamppanjaa reissun kunniaksi.

Barcelonan kentältä Santsin rautatieasemalle jouduimme ottamaan taksin, koska aikataulu oli tiukka, emmekä uskaltaneet riskeerata liikennevälineiden etsimiseen ylimääräistä aikaa. Tulomatkalla olisi paremmin aikaa selvittää julkisten kulkuvälineiden kanssa välin kulkeminen.

Ennätimme syödä asemalla pikaruokaa Mc Donaldsissa (hyvä me!), jottei tarvinnut eväitä ostella. Tapasimme asemalaiturille jonottaessa toisen suomalaisen retkikunnan, joka aloitti Pamplonasta vaelluksensa. Junaan päästyämme suunnittelimme tulevaa reissuamme ja katsoimme välillä elokuvaa tsunamiin joutuneiden ihmisten kohtaloista.

Junamatka oli pitkä, onneksi kahvilavaunu oli vieressä ja poikkesimme muutaman kerran kahvilla junan porhaltaessa välillä 200 km/h helposti. Monenlaiset maisemat vilahtelivat ohi ja aurinko paistoi. Lämpötila näytti välillä jopa 25 astetta. Perille Leoniin saavuimme klo 20. (Olimme lähteneet matkaan Barcelona Santsin asemalta klo 12.10) Ihmetystä aiheutti lämpötila, joka oli vieläkin 25 astetta!

Hotelli löytyi reilun kilometrin tarpomisen jälkeen ja huoneemme oli ihan ok. Lähiravintolasta löytyi helppo päivän tarjousmenu 10 eurolla, jonka söimme ulkona katuterassilla auringon jo laskettua ja illan hämärtyessä. Samalla teimme myös päätöksen, että ehtoolla joisimme viiniä ja aamuisin konjakkia, jonka hankimme tätä tarkoitusta varten lentokentältä. Tämä auttaisi pitämään pöpöt loitolla. Nukkumatti tuli noutamaan klo 23.

LISÄILEN KUVIA HETI KUN MAHDOLLISTA.