Viimeistä viedään...

Tämä päivä on kulunut tavaroiden pakkaamisessa ja huomisaamun lähtemisen selvittelyissä, mutta aikaa on toki jäänyt aurinkoisesta päivästä nauttimiseen. Melkoinen saldo on valohoitoa saatu, siihen ei vaan kyllästy (ainakaan minä). Tänään sain ihmetellä myös kumpparini toivetta, kun HÄN halusi lähteä rantaan Cannesiin uudelleen vielä viimeisenä päivänä, ilmeisesti innostui loppua kohden tästä meidän laiskasta elämäntyylistä. Vaikka mieli haikaili meren rannalle, pidin sittenkin viisaampana kieltäytyä tarjouksesta.

Toki kiitettävästi kävimme tutkimassa lähiympäristön maisemia ja "nähtävyyksiä", mutta mitään turistin unelmaa emme halunneet reissustamme tehdä. Paljon jäi varmasti mukavia paikkoja näkemättä, sillä tarjontaa oli todella paljon ja keskityimme ainoastaan omien intressiemme mukaisiin valintoihin.

Liitän tähän kertomuksen alkumetreillä kokemastamme seikkailusta, jolle näin jälkeenpäin on varsin mukava hymyillä :). Valokuvat saan vanhasta kamerasta vasta kotosuomessa kortinlukijan avulla, joten lisäilen niitä sitten tähän.

Kamerakaupan metsästystä Pe 9.12.

Edellisten päivien rasitus jännityksineen aiheuttivat käynnistysvaikeuksia aamulla ja otimme aamupäivän rennosti suunnittelemalla hiukan tulevien päivien ja viikkojen ohjelmaa. Tutkimme netistä juna-aikatauluja ja paikkojen sijainteja retkiä ajatellen. Sitten päätimme lähteä katselemaan lähintä pikkukylää, Fayencea. Ajomatka oli lyhyt ja nopea. Kamerani oli yllättäen lakannut toimimasta, joten kumpparini ehdotti ilman muuta uuden hankkimista. Jätimme auton kylän liepeille ja suunnistimme kävellen keskustaa kohti. Harmiksemme lounastauko oli alkanut juuri tultuamme kylään klo 12, joten emme löytäneet kamerakauppaa, saati saaneet turistitoimistosta kaipaamiamme tietoja. Kysyimme kaupan sijainnista kahvilasta, jonne poikkesimme nauttimaan terassikahvit auringonpaisteessa. Saimme opastuksen ja kylän nimen, josta kauppa löytyisi. Kiittelimme auttavaista kahvilan pitäjää ja poistuimme takaisin autolle ja takaisin kotiin. Lounaan jälkeen vetäydyimme päikkäreille suunnitelmana jatkaa kameran metsästystä illalla. Varsinainen METSÄSTYS siitä tulikin.

Päikkäreiden jälkeen joimme kahvit ja tuumasimme ennen viittä vielä ehtivämme valoisan aikaan ainakin menomatkan selvittämään. Kauppaan oli matkaa seitsemän kilometriä navigaattorin mukaan. Seurasimme ajo-ohjeita kuuliaisesti, kunnes huomasimme, että kylä, joka meille oli neuvottu sijaitsi korkealla vuoren rinteessä. Kumpparini ajoi aluksi, mutta pysäytti sitten auton eräälle parkkipaikkalle kehoittaen meitä kääntymään takaisin, koska tie kapeni ja jyrkkeni koko ajan ja huolimatta auton pienestä koosta oli tosi tukalaa selvitä vastaantulevaa liikennettä kapeimmissa kohdissa väistellen. Koska minä en (tietenkään!) halunnut luovuttaa, ehdotin, että vaihdettaisiin kuskia ja jatkaisimme vähän vielä eteenpäin. Jatkoimme siis jälleen navigaattoriin luottaen, mutta usko oli loppua, kun tiet muuttuivat välillä aivan kinttupoluiksi ja jyrkimmissä osuuksissa kuskikaan ei uskaltanut katsoa alas tien reunalta. Ajoin jopa tietä, jonka yli puro virtasi. Tuskan hiki otsassa kummallakin pääsimme vihdoin jo pimeän tullen kylään nimeltä Montauroux, jossa meille oli kerrottu kamerakaupan löytyvän. Se sijaitsi korkealla vuoren rinteellä ja maisemat olivat huikeat. Kylän keskusta teki vaikutuksen valaistuksineen kauneudellaan. Parkkeerasin auton suurinpiirtein ensimmäiseen potentiaaliseen paikkaan, jonka onnistuimme siinä liikenteen hulinassa löytämään. Turistitoimisto oli yllättäen aivan siinä parkkipaikan vieressä ja pääsimme kysymään neuvoa kaupan sijainnista. Kuulimme, että sinne olisi vielä parisen kilometriä ja että kauppa sijaitsisi suuren tien varrella.

Siispä matka jatkui, mutta onneksemme tie oli leveämpi ja vei alaspäin, joten oli huomattavan paljon helpompaa ajaa ne pari kilometriä. Kyllä meiltä jo nauru melkein kirposi, kun ohjeiden mukaan ajettuamme huomasimme tulleemme "kotikauppamme" pihaan. Ympäri mentiin ja kotio tultiin. Näin jälkeenpäin voi helpottunein mielin todeta reissun olleen hauska ja jännittävä, mutta silloin ajaessa se ei valitettavasti siltä tuntunut. Kokemus sekin lisänä elämysmatkailuumme! Onneksi kaupassa löytyi Se kamera, yksi ja ainoa punainen Nikon, joka meitä tuntui vartavasten odottaneen, joten nyt pääsemme jälleen tallentamaan muistoja reissustamme. Kameraostosten jälkeen pääsimme "ihailemaan" (aivan, valikoimaa riittää ihailtavaksi saakka) ruokakaupan hyllyjä ja teimme hieman lisää ruokaostoksia. Ihastelimme varsinkin liha-, kala- ja äyriäisosastoa. Palasimme kotiin huokaillen vuoristoajelun jännityksen lauettua ja nautimme illallista kotona.


Tässä kuvia nyt asuinpaikkamme lähiympäristöstä sekä KISSASTA, joka muistutti omaamme siinä määrin, että vieläkin valokuvia katselessa ihmetellä täytyy :). Se hiipi arkana takapihalle ja sai aikaan melkoisen sävärin, kun ensimmäinen kissa, jonka tapasimme oli täydellinen kopio kotiin jääneestä neiti P:stä.

Fayencessa ostoksilla

Poikkesimme Fayencen kylässä samalla kaffelle ja päiväkävelylle. Sää oli jälleen kerran lämmin ja aurinkoinen. Harmillista oli kuulla kotomaassa myrskyn aiheuttamista sähkökatkoksista, jotka koskettivat myös meidän kotiamme ja nelikoipisten hoitajaamme. Täällä myrskystä ei ole tietoakaan. Huomenna pakkaamme matkalaukut, koska keskiviikkoaamuna lähtö on ajoissa aamulla. Kolme viikkoa on hujahtanut uskomattoman nopeasti.




Tänään kävimme myös katsomassa lähellä sijaitsevaa kiinteistöä, joka oli myytävänä. Ehkäpä joku päivä asumme vielä Ranskassa! Tässä näkymiä keskustan kujilta ja kaduilta. Vierailustamme jäi ainoastaan hyviä muistoja. Hauskoja kommelluksia ja ikimuistoisia kokemuksia rikkaampana tulemme takaisin kotiin.

Joulupäivänä Cannesissa... vihdoin

Joulupäivänä oli yllättävän paljon liikkeellä ihmisiä, aurinko houkutteli ihmiset ulkoilemaan. Osa hölkkäsi rantabulevardilla ja meitä uimareita oli tänään ruuhkaksi saakka :). Minä harrastin edelleen vain pulikoimista, mutta kuntouimareita näimme upeissa aalloissa lukuisia. Muutama tuli rannalle uikkareissa ja tonttulakeissa, mikä herätti ihastusta meissä kaikissa. Harmi, etten saanut heistä kuvaa.

Tuumailin, että tällaista joulupäivän viettoa voisin harrastaa vastakin. Aurinko, meri ja rauha, siinä kaikki ne elementit, joista nautin... myös jouluna.


Olimme päätyneet eilen kaupassa eväitä valikoidessamme tällä kertaa katkarapuihin (mitä! ei juustoja???), joista myös retkiolosuhteessa saimme sitruunamajoneesin kanssa herkulliset patongit aikaiseksi, joo, oli sitä majoneesia vähän myös naamassakin, mutta se kuulunee asiaan. Jälkkäriksi söimme ohukaisia jälleen hillolla ja kermavaahdolla, jostakin syystä niitä jäi eiliseltä illalta. Loppuilta kuluukin ihan vain laiskotellessa.

Kirkasvalohoitoa jouluaattona kaamokseen tottuneille

Erilainen jouluaatto tuntuu hyvinkin sellaiselta, jota olen haaveissani toivonnut, aurinkoiselta ja
leppoisalta. Aamusella käväisimme pikaisesti hakemassa kaupasta viimehetken ostokset ja samalla päätimme jouluaaton menun. Tänään meillä oli lounaaksi ihania juustoja ja patonkia (juu, taas!) ja illalliseksi syömme härän sisäfilettä. Jälkiruokana meillä on ohukaisia (crêpes) korsikalaisella appelsiini-clementiinihillolla ja kermavaahdolla.

Viikon alussa päätimme, että tutustumme täkäläiseen kylpylään aattona, sillä saunaan olisi mukava päästä. Yllätyksemme oli suuri tänään, kun sauna osoittautuikin aivan tavalliseksi sähkösaunaksi, odotuksemme olivat jopa ylittyneet. Olinhan jo etukäteen myöntynyt ajatukseen höyrysaunan "eukalyptys-henkäyksistä", joten ilahduin kipakoista löylyistä, jotka eivät ollenkaan tiukkuudessaan hävinneet kotisaunallemme. Hauskaa oli myöskin kumpparini kastautuminen veteen kaulaansa myöten terapia-altaassa, hän on se, joka ei yleensä ui. Veden lämpötila oli + 36 astetta ja poreita oli kiitettävästi ripoteltu ympäriinsä suurta uima-allasta. Harmittavaa puolestaan oli se, että ulkoallas oli suljettu, vaikka olenhan tässä viikolla jo monesti meressä pullikoinut.

Päivän sää oli jälleen suurin ihmetys, aamulla ei ollut pakkasesta ja kylmästä tietoakaan, vaan klo 10 oli jo 10 astetta lämmintä. Se, miksi jaksan edelleen ihmetellä kyllästymiseen saakka aurinkoa ja lämpöä on yksinkertaisesti oletus, jonka kotona teimme. Varauduimme nimittäin suhteellisen viileään säähän ja mietimme jopa talviastusteiden mukaan ottamista. Ilmeisesti meillä on ollut tuuria oleskelumme aikana, sillä muutamaa pilvistä päivää lukuunottamatta olemme nauttineet kirkkaasta auringonpaisteesta ja se näin Suomen kaamokseen tottuneelle on IHME ja jotenkin sitä ei lakkaa ihastelemasta. Vesisateesta täällä emme ole nähneet kuin kerran aamulla jäljet terassin laattakivetyksellä, joten senkin puoleen olemme olleet onnekkaita.

Nyt jatkan illan viettoa ja alan laittelemaan ruokaa, jonka olemme nopeasti oppineet nauttimaan paljon myöhemmin kuin mitä kotosalla. Huomenna pääsemme vihdoin sinne Cannesiin, ehkä...hih.

Meren rannalla piknikillä

Tänään vietimme mukavan iltapäivän rannalla syöden lounasta ulkona. Tällaiseen elämään saattaisin vaikka tottua :). Sain aamulla soitettua kiinteistövälittäjälle ja ensi viikolla menemme katsomaan erästä taloa tässä lähellä. Huomenna yritämme laiskotella ja päästä saunaan.

LÄMMINTÄ JA VALOISAA JOULUA KAIKILLE!

Retki terassille

Olipas taasen välipäivä, jolloin ei malttanut pysytellä kotosalla, koska taivas oli täysin pilvetön heti aamusta. Koska huomenna olemme suuntaamassa jälleen rantaan, ehdotti kumpparini tänään terassilla istumista. Siispä Peugeot käyntiin ja auton keula kohti Grassea, kaupunkia, johon emme vielä olleet tutustuneet. Tultuamme kaupungin liepeille totesimme pikkukylät, joiden ohi ajelimme, paljon viehättävimmiksi, siten itse kaupunki jäi kokematta. Eikun takaisin paanalle ja bongaamaan terassia auringossa. Auton mittari näytti puolen päivän aikaan 15 astetta ja tuulen voimakkuus oli suunnilleen nolla. Istuskeltuamme ulkona jonkun aikaa muistui kauppareissukin mieleen ja lähdimme jatkamaan matkaamme.

Koska tänään oli minun vuoroni toimia kuljettajana, poikkesimme vielä toiselle terassille, nautimme täysillä auringosta ja söimme pikku lounaan, josta tyypillinen kuva otettuna, kun puolet ruuasta on jo syöty :).

Kauppaan oli huomattavasti helpompi mennä lounaan jälkeen, vaikka herkkuja "jouduimme" silti ostamaan. Tänään tuntui ihan lomapäivältä... iltapäivän lämmössä mitattuna se tarkoitti +18 astetta.

matkalla St Tropeziin, Sainte Maxime

Aamulla päätimme lähteä rannalle nauttimaan auringonpaisteesta, koska sitä nyt olisi meille tarjolla. Sitten kotomaassa istumme sisällä nauttimassa räntäsateesta :). Aluksi asetimme tavoitteeksi St. Tropeziin tutustumisen, mutta poikkeilimme reitin varrella pikku kylissä siten, että anoin armoa Sainte Maximen kohdalla.

Pysähdyimme autiolle rannalle, jossa meitä odotti aurinko, meri ja hieno paikka viettää piknikkiä. Pääsin taasen uimaan, mikä tuntuu aivan ihanalta. Naureskelin meidän eväitä, jotka olisivat riittäneet viikoksi. Harmi, etten muistanut ottaa kuvaa. Juustoja, kokonainen paistettu broileri, juuri paistettua leipää, jälkiruuaksi levy suklaata ja omenamunkki, juotavana tuoremehua ja pieni pullo roséviiniä.
Kotiin tultuamme huomasin kasvoissa selvät rajat aurinkolasien vuoksi ja kummastelin, etten huomannut ottaa aurinkovoidetta mukaan.

Illalla olemme olleet ahkeria. Kävimme jopa pyykkituvassa pesemässä koneellisen vaatteita. Siinäpä sitä urakkaa tälle päivälle.

Talvi yllätti reissaajat

Kylmä. Yöllä oli ollut pakkasta jälleen. Nyt se talvi on hiipinyt meidän perästä tännekin. Väsymys. Aamulla oli vaikeaa saada silmiä auki. Reissussa rähjääntyy -sanotaan- se näyttää pitävän paikkaansa.
Yöllä oli pakko nukkua tuplapeitto päällä, sillä lämpötila on ulkona laskenut noin viiden asteen verran eikä päivälläkään nouse enää päälle 10 asteeseen. Säädimme termostaattia eilen illalla, joten eiköhän ensi yönä tarkene normaalilla vällymäärällä.

Tänään on ollut välipäivä, jolloin tekeminen on minimissä. Ainoastaan velvollisuudet kutsuvat. Ajelimme autolla Bagnols-en Forêt'n hakemaan päivän patongin. Samalla kävelimme pakolliset kuviot kylän ympäri. Onneksi kylä oli pieni. Fayencessa käydään nukkumaan. Hyvää yötä! Huomenna taasen uudet seikkailut.

Aurinkoinen päivä Nizzassa

Kaikki ei onneksi aina suju suunnitelmien mukaan, vaan improvisointi on mahdollista! Kumppari haluaa autolla känniin (=lue Cannesiin) jouluna, mikä kuulosti minustakin hyvältä idealta, joten tänään päädyimme piitsille. Monacoon tutustumisen jälkeen minulla oli aika realistiset suunnitelmat Nizzan suhteen, mikä käytännössä tarkoitti rauhallista rannalla istumista ja ehkä meressä pulikoimista. Onneksi kumpparini oli samaa mieltä, eikä halunnut koluta yhtään pikkukujaa vanhan eikä uudemmankaan kaupunginosan nurkissa.
Päivä oli erikoisen lämmin ja aurinkoinen verrattuna siihen, että edellispäivänä oli satanut rakeita. Meitä oli muitakin auringonpalvojia vähissä vaatteissa, sen verran korkealta aurinko paistoi. Muiden en huomannut kaihoavan meren aaltoihin, mutta minua se ei estänyt toteuttamasta haavettani uudelleen. Aivan erilainen tunne oli tänään sulautua maininkeihin kirkkaassa päivänvalossa kuin eilinen kokemus illan hämyssä. t
Rannalla oli myös muutama kalastaja onkivapoineen, joita oli mukava seurailla. Eräs heistä sai kalaakin. Sehän ei liene päätarkoitus kalastamisessa...
Vietimme erinomaisen aivojen tyhjennyspäivän ja suuntasimme lounaan jälkeen kotia kohti junalla iltapäivällä.
Ruokien valokuvaaminen nälkäisenä on hiukan haasteellista. Yleensä on ennättänyt syödä jo puolet annoksesta, ennenkuin muistaa edes kameran olemassaolon. Meillä oli onni nauttia lounas ulkona auringossa rantaravintolassa, jossa tarjoiltiin herkullista kalaa. Jotenkin se sopi päivän meri-teemaan. Välillä oli autuaallisen kesäinen fiilis, meri kimalsi, kuumuus pakotti riisumaan t-paitasilleen ja tuntui helpolta nauttia elämästä. Arki ja murheet olivat tästä kaukana. Eikäpä niitä tietty tarvitsekaan reissatessa muistella.

Monaco, Monte Carlo

Minä kävin uimassa meressä! Kuulemma Alperttikin oli pulahtanut samaisella rannalla mereen päivällä, harmi, etten tiennyt, olisin voinut liittyä seuraksi :). Hassua, mutta meri on yksi syy, miksi tulin Monacoon. Minua ei niinkään kiinnostanut formularata ja sen sijainti kaupungissa, vaan meri. Se on ihana. Toki sain kuulla esitelmän, miten rata mutkittelee kaupungissa ja nähdä neulansilmän aivan luonnossa. Muuten kaupunki oli sonnustautunut valoin ja musiikein jouluun ja lähellä satamaa oli joulumarkkinat, aivan kuten kaikissa muissa vierailemissamme taajamissa. Kaupunki itsessään tuntui helpolta ja sopivan kokoiselta tutustua.

Kun lähdimme aamulla reissuun seitsemän jälkeen, olivat auton ikkunat jäässä, eikä jääskrapasta ollut tietoakaan. Aurinko nousi siinä klo 8. St. Raphaelissa kävi jäätävä viima, ensimmäisen kerran tuntui palelevan käsiä ja korvia. Juna oli puolisen tuntia myöhässä ja saavuimme Cannesiin puoli kymmenen maissa, josta jatkoimme paikallisjunalla Monacoon. Juna pysähteli kaikilla pikkuasemilla ja oli mukava seurata ikkunasta maisemien vaihtelua. Synkkä pilvi peitti yhtäkkiä taivaan ja saimme todistaa lumisadekuuron rakeineen Nizzassa. Maa peittyi pian valkoiseen vaippaan ja olo oli vähän epätodellinen, luntako täällä... Kun tulimme Monte Carloon, sää oli yhä pilvinen, mutta lämmin. Kävelimme ympäri kaupunkia ja nautimme sunnuntain rauhallisesta tunnelmasta. Lopulta päätimme lähteä etsimään hotelliamme ja sopivaa lounaspaikkaa. Molemmat löytyivät helposti ja päikkäreiden jälkeen lähdimme uimarantaan kävellen. Oli tullut jo pimeää, mutta rannan kävelykatu oli valaistu. Ihmettelimme muskeliveneitä ja ihastelimme purjepaatteja, jotka talvehtivat sataman suojissa ja keinuivat aalloilla maininkien tahdissa. Päästyämme uimarantaan tuumailin jonkun aikaa pulahtamista, mutta lopulta päädyin sittenkin kokeilemaan Monacossa uimisen ihanuutta. Merivesi oli lämpimämpää kuin aiemmin viikolla kokemani järvivesi Verdonin alueella, mutta viima kävi sen verran tuimana, että pukeuduin pian ja suuntasimme bussilla takaisin hotellille ja illalliselle läheiseen ravintolaan.

Aamulla lähdemme takaisin kotiin ja poikkeamme pikaisesti Cannesissa.

St Paul en Forêt ja Lac du Rioutard

Tänään aamulla keräsimme kimpsut ja kampsut nopeasti reppuun ja lähdimme tutustumaan lähistön pikkukylään sekä samalla löysimme jälleen pienen järven. Tuuli oli navakka ja kylmä, mutta aurinko paistoi onneksi lämpimästi. Ikkunaluukut olivat aamulla vielä paikoillaan, sillä eilen illalla tuuli tyyntyi kohtuulliseksi ja aamulla tuulen nopeuslukemat eivät yltäneet myrskyn lähellekään.

Päivän patonki löytyi St Paul en Forêt'n kylästä ja sieltä matka jatkui opastekyltin ohjaamana järvelle. Yllättäen löysimme järven ympäri kiertävän luontopolun, jota pitkin taivalsimme tänään vain osan matkaa. Emme olleet arvanneet ottaa eväitä mukaan ja säästimme kokemuksen toiseen kertaan. Katselin eilen säätiedotusta, joka lupaili koko ensi viikon aurinkoista säätä tänne ja lämpötilat nousevat jopa 16 asteeseen lähellä joulua. Ehdotin pienen lenkin jälkeen istumista suojaisessa paikassa kirkasvalohoidosta nauttien. Tuntui kummalliselta ajatella, että on joulukuu. Keskustelimmekin aiheesta, että säätila muistutti erehdyttävästi Suomen kesää.

Huomenna meillä on aikainen herätys, sillä Monaco odottaa.

Seillansin kylässä

Emme olleet sitten tänään Cannesissa, juu ei... Heräsin klo 4 aamulla unilääkkeestä huolimatta, enkä saanut unta, joten oli turha yrittää leikkiä reipasta ja lähteä väsymään kaupunkiin. Sovimme yhteistuumin, että kello kiinni ja nukkuminen jatkuu, mikäli siinä onnistumme. Kumppari nousi ylös klo 8 ja minä luovutin yrittämisen klo 9.

Kumppari keksi heti aamusta loistoidean. Hänen mielestään olisi hyvä tehdä Monacon retki siten, että yöpyisimme jossakin ja hän oli etsinyt valmiiksi Monacon hotelleista tietoa. Sen lisäksi hän ehdotti, että täksi päiväksi suunniteltu Cannesin reissu olisi sopivaa yhdistää Monacon kanssa samaan. Minä en voinut
muuta kuin kiitellä, sillä yöpyminen auttaisi selviämään päivän kestävästä reissusta helposti. Minun on edelleenkin nukuttava päikkärit joka päivä, mikäli haluan pitää arkeni tasaisen normaalina. Ennen vammautumista kauhistelin ihmisiä, jotka lepäsivät päivällä. Karma, sanoisi kumpparini ;).


En kuitenkaan halunnut harmitella aamiaisen jälkeen suunnitelmien kaatumista enempää, vaan ehdotin tutustumista lähistön pikkukylään, Seillansiin. Sieltä pääsisi nopeasti pois, mikäli voimat loppuisivat kesken kaiken. Sinne siis. Kuten Fayencessakin Seillansissa oli kapeita kujia ja keskiaikaista tunnelmaa, eikä
aamun pilvisyys ollut lannistanut aurinkoa, vaan se pilkisteli pilvien lomasta karkottaen lopunkin väsymyksen pois. Meillä oli ainoastaan tarkoituksena tutustua kylään kävellen ja etsiä päivän patonki :). Niinpä oli aika leppoisaa vaellella ympäri kujia ja katsella mm. kissojen leikkiä.


Kotiin palattuani laittelin meille lounasta, jonka jälkeen uni maistui todella hyvin!
Varasin Monacosta meille huoneen sunnuntaille ja maanantaina paluumatkalla tutustumme sitten Cannesiin.
Nyt kuuntelen myrskyävää tuulta, sillä tännekin puolen Ranskaa on lupailtu tuulen nopeudeksi 100 km/h. Jännittävä katsoa, kestävätkö ikkunaluukut myrskyä. Ulkona oli kuitenkin lämmintä vielä äsken, kun poikkesimme kauppareissulla. 11 astetta ainakin tuntui lämpimältä.


Iltapalaksi nautimme juustoja ja kummastelin, kuinka niinkin pahalta haiseva juusto kuin Époisses de Bourgogne voisi maistua hyvältä, mutta niin se vaan tekee. Kaupasta ostimme kokeeksi pienen palan jouluherkkua, appelsiinisuklaalla maustettua torttua. Löysimme vihannesosastolta tutunoloisia suppilovahveroita sekä kantarelleja, en kuitenkaan ostanut niitä, vaan uskon, että maku lienee sama kuin kotomaassa. Julkaisen sekalaisia valokuvia tältä päivältä.

Lepopäivä

Aamu valkeni aurinkoisena ja sovitusti pidämme tänään lepopäivän. Meillä on kolme viikkoa aikaa, joista yksi viikko on jo vierähtänyt. Kiirettä ei siis tarvitse onneksi pitää. Suunnitelmissa huomenna poiketa Cannesiin ja ensi viikolla Monacoon. Jos jaksamista riittää kiertelemme vielä Länsi-Provencea. Olemme viihtyneet mainiosti täällä asuinalueellamme, tässä on kaupat ja ravintolat aivan lähellä. Lähimpään kyläänkin Fayenceen on vain kolmisen kilometriä.

Asuntona meillä on kaksio, joka sijaitsee lomakylässä keskellä omakotitaloaluetta. Taidamme olla melkein ainokaiset asukkaat tällä hetkellä. Viihdymme täällä erinomaisesti sesongin ulkopuoliseen aikaan. Tämähän palvelee meitä erityisesti rauhallisena levähdyspaikkana. Toinen majoitusvaihtoehto olisi ollut Nizzan kaupungissa, mutta en pitänyt sitä meille sopivana. Tässä kuva keskeltä aluetta.

Kävimme syömässä eka iltana kilon simpukoita ja fondueta paikallisessa ravintolassa ja siitä kuvat vanhassa kamerassa, joka sanoi sopimuksensa irti, joten saatte vapaasti kuvitella annoskoot :).
Muuten olemme syöneet kotiruokaa ja se näyttää meillä tältä(huomatkaa pussissa myytävänä ollut ruisleipä, pain spécial au siegle).
Kotiruokana meillä on salaatin ja juustojen lisäksi ranskalaisen kaupan omia herkkuja, erinomaista lihaa ja kalaa sekä varsinkin äyriäisiä. Kaniiniakin olen suunnitellut maistavani, sitä täällä myydään joka marketissa ja toreilla. Tuoretta patonkia on saatava ehdottomasti joka päivä, en ihmettele olleenkaan, että sitä syödään täällä niin paljon. Edellisen kerran Ranskassa vieraillessamme keväällä söimme joka päivä ravintoloissa sekä lounaan että illallisen, koska asuimme silloin hotellissa.

Nyt olen ilahtunut tästä vaihtoehdosta juuri sen vuoksi, että tuntuma on enemmän kodinomaisempaa, jolloin myöskin saan realistisemman kuvan ranskalaisesta arkielämästä tai ainakin voin kuvitella, kuinka sitä itse toteuttaisin. Joulumenu on jo harkinnan alla, ainakin suklaaherkkuja on tarjolla juhlapöytään vaikka kuinka ja miten paljon. Joskus tietenkin on kokeiltava erinomaisia ravintoloita. Toisen kerran ravintolavierailulla annoimme navigaattorin valita paikan ja siellä saimme totuttuun tapaan herkullista ruokaa. Söimme molemmat koko herkuttelijan menun, vaikka nimenomaisesti olimme etukäteen ajatelleet ottavamme varoen eturuuan ja jälkiruuan puoliksi. Tiesin kyllä, mihin koko menun syöminen lopulta johtaa, joten alistuin kohtalooni ja valvoin sitten puoli yötä vatsan liiallisen täyttöasteen vuoksi. Nautinto kääntyi kärsimykseksi lopulta. Onneksi alkoholia olimme nauttineet kohtuudella, joten sen vuoksi ei tarvinnut lisänä tuskailla. Tässä joitain kuvia illan annoksista.

Parc Naturel Regional du Verdon, Lac de Sainte Croix

Aamun valjettua suuntasimme tänään kansallispuiston maisemiin. Molemmat yksimielisesti valitsimme rekikohteeksi Lac de Sainte Croix:n, joka on Ranskan toiseksi suurin järvi ja paikan päällä selvisi lisäksi, että kyseessä on tekojärvi. Pakkasin reppuun eväiden lisäksi nyt myös sen uimapuvun.
Matkan varrella oli monenmoista nähtävää ja eksyipä kameran linssiin aito chateau, linnakin!

Ajoimme mutkaista tietä ylös ja alas ja katsoin jossain vaiheessa navigaattorissa olevaa korkeusmittaria ja yllätyin. Olimme korkeimmillaan yli 800 m merenpinnan yläpuolella. Kieltämättä tuntui korvissa nousut ja laskut, mutta siihen tottui aika pian onneksi. Ensiksi suunnistimme Aupsin pikkukylään, josta kumppari halusi ostaa retkieväät. Tiesimme, että on toripäivä ja kylään tultuamme tori löytyi helposti. Eipä tarvinnut montaa hetkeä miettiä, mitä patongin kaveriksi, kun eräällä torikauppiaalla oli kananpoikaa vartaassa kypsymässä. Kauppiaalla oli myös jotain keittoa couscousista sekä kumpparin iloksi GRILLIMAKKARAA. Otimme puolikkaan kanapoikaa ja yhden makkaran mukaan ja sattumalta eksyimme ostamaan myös herkullisia itsetehtyjä pikkuleipiä. Juustoja meillä oli jo repussa valmiina. Patonkia löysimme paikallisesta leipomosta ja sitten matka jatkuikin järvelle. Saimme nauttia henkeä salpaavista maisemista ja täytyy myöntää, että joskus henki salpautui ihan silkasta pelosta, jos erehtyi katsomaan tieltä alas vuoristoreitin varrella.

Retkipaikka löytyi helposti ja auringonpaisteessa saimme nauttia lounasta järven rannalla, oi autuutta! Katsoin auton mittaria ja lämpötila oli 16 astetta. Aamulla kotoa lähtiessämme oli hiukan pilvistä ja lämpöä vain 8 astetta. Lounaan jälkeen jatkoimme järven rantalinjaa seuraten matkaamme ja löysin sen uimapaikankin helposti. Vesi oli kirkasta ja yllättävän kylmää, mutta luin jälkeenpäin, että järvi olisi syvimmillään 90 m syvä, joten ei mikään pikkulätäkkö. Arvelin, että vesi olisi 5-10 asteista. Vaikka paikka oli kuuluisa ja kesällä varmaan turisteja täynnä, emme retkellämme törmänneet kuin yhteen kalastajaan. Muuten rantakatu oli autio ja tyhjä, tosin oli lounasaika, joka sekin saattoi vaikuttaa kylän autioitumiseen.

Tuntui haikealta jättää järvimaisemat, mutta väsymys painoi päälle ja loppumatkan istuin autossa aivan zombiena. Joka kerta tuntuu yhtä pahalta, kun voimat loppuvat, vaikka olisin jo luullut näiden vuosien aikana tottuneeni ilmiöön. Onneksi ajoin tulomatkalla... Tuumailimme, että ilman autoa emme olisi näihin upeisiin paikkoihin päässeet tutustumaan, vaikka matkan suunnitteluvaiheessa kuvittelimme pärjäävämme julkisilla kulkuneuvoilla. Muistamme lämpimästi Henniä matkatoimisto Pamplemoussesta, sillä hän patisti meitä vuokraamaan auton, kiitos Henni! Autolla ajaminen mutkaisilla, kapeilla pikku vuoristoteillä on joo ihan kivaa :P, mutta seuraavat retket suuntaamme merimaisemiin ja pidämme lomaa jännityksestä :).